Lataamon laulajat, Tampere, Telakka 24.11.2000

Jo tarkistaessamme keikan alkamisajan jotakuinkin kello kuuden tietämillä ja saadessamme kuulla sävelten saavuttavan ilmanalan jossakin puoli yhdentoista ja yhdentoista välillä, oli Telakka varsin täynnä väkeä ja tulinkin pohtineeksi, josko paikalle mahtuisikaan paljoa enempää ihmisiä. Yllätys oli melkoinen, kun teatteriravintolan vetoisuus nousi uusiin sfääreihin kello kymmenen paikkeilla yhä enempien ihmisten sisään tullessa.

Pieni lava oli omiaan tuomaan läheisyyden yhtyeen ja yleisön välillä. Hetkinen ehti vierähtää, sitten saapuivat paikalle herrat Tynkkynen, Martikainen sekä Tiainen. Jarkko oli selvästi pahoillaan, koskapa hänen akustiseen kitaraansa hankkimansa uusi mikrofoni ei tuntunut pelaavan - Gibsonilla oli pärjättävä.

Alussa yleisö tuntui varsin viileältä ja puheensorina jatkui kun ensimmäinen kappale jo alkoi. Muistaisi vielä nimen, biisilistassa lukee vain ytimekkäästi "Viivi". Tätä seurasi listan mukaan "Dayton", jossa laulettiin innokkaasti "Me ei olla apinoita!" ja tähän alkoi jo yleisökin pikkuhiljaa päästä mukaan. Virallinen lämmitysbiisi oli kuitenkin YUP-yhtyeeltä apinoitu kappale "Kuinka ihmistä käsitellään", jos kohta Jarkko ensiksi olikin ilmoittamassa, että he soittaisivat kappaleen "Nyrkkeilyottelu". Kömmähdyksiä sattuu, jos kohta pisti miettimään, että tarvitsiko moista pikku mokaa nyt niin kovasti anteeksi pyydellä. Lopulta kuultiin kuitenkin myös ihmisen käsittelystä kehässä.

Teknohtavia sävyjä tuli kyseeseen, kun "Korkeasta Ruohikosta" pamahti soimaan. Rumpukone, lienikö nimensä sitten Oiwa, vai mikä oli, toi pikantin mausteen muutenkin erilaiselta kuulostavalle poppoolle. Kaunista stemmalaulua ja hienoja sovituksia - pojat osoittivat osaavansa soittaa, vallan mainiosti vieläpä!

Väärinkäsityksiä merellä oli Jarkolle liikunnallisen numeron paikka, heilahtelihan hän ympäri salia pistäen miettimään, josko hän sittenkään oli ollut tosissaan laulaessaan "me ei olla apinoita". No, vitsit sikseen, tuli tauon paikka. Hetkinen kesti ja huutojen perästä saapuivat herrat takaisin lavalle. Hyvä niin. Vuorossa oli virallinen encore-kappale "Jos helvetti on täynnä". Yleisö eli hurmoksessa mukana aina viimeiseen kappaleeseen "Luumäen kuun valo" jylhään loppuun saakka.

Keikka oli erinomainen elämys, ei vähiten siksi, että sain herroilta myös nimikirjoitukset akustiseen kitaraani - suosittelen Lataamon laulajien keikkaa kaikille, jotka ovat kyllästyneet isoilla räjähdyksillä kyllästettyyn sekametelisoppaan. Korvatulppiakaan ei tarvinnut. Yleisö lauloi mukana, YUP-faneja oli selvästi mukana - oppivathan nuo kertosäkeetkin varsin nopeasti vieraistakin kappaleista, joten tunnelma oli mukava ja kaunis.

Biisilista keikalla oli seuraavanlainen (Suoraan listasta kammetut biisien lyhennenimet, joiden oikeata aliasta en tiedä, ovat ISOLLA.)

1. VIIVI
2. DAYTON
3. Kuinka ihmistä käsitellään
4. Nyrkkeilyottelu
5. SHEDLUKOV&S
6. Puutarhurin laulu
7. Korkeasta ruohikosta
8. Lataamon laulajat
9. Lännen lokari
10. Väärinkäsityksiä merellä
11. Maa alla horjuu
--------encore--------
12. Jos helvetti on täynnä
13. Luumäen kuun valo

Arvostelija: Tuomas Peurakoski