Sukkelin tempaus maan piirin päällä -
sävellyskilpailu murroksen kourissa
Paras kilpailija voittakoon, sanotaan, mutta tällä kertaa ei lopullisen leiman lyöminen ykköseen olekaan helppo tehtävä.
Ensinnäkin sävellyksiä tuli niin viljalti, ettei niiden ruotiminen ollut kovin nopea tehtävä, ja toiseksi kappaleiden odottamaton laadukkuus
hämmentää arvioitsijoita. Teissähän on potentiaalia, miettii skeptiseksi ehtinyt raati.
Kaikkiaan kilpailuteoksia tuli yli kolmekymmentä kappaletta. Siksi onkin syytä kiittää jokaista osallistunutta lauluntekijää tai yhtye-yhteisöä.
Kuka tahansa voi tehdä laulun, se tuli todistetuksi.
Ohessa muutamia mietelmiä nyt valikoidusta kymmeniköstä, jotka on ruodittu onnistuneimmiksi.
Heistä valitsemme viikolla 16 ns. parhaan, jolle lahjoitetaan puukantinen pitkäsoitto, t -paitoja, pitkäsoitolta irrotetut singlet ja jotain
kaupanpäällisiäkin. Myös ns. lohdutuspalkinnot ovat mietinnän alla, hyvästä syystä nähkääs.
Mutta nyt, järjestyksetön kymmenikkö:
Trubaduuri Sakari Niemelä
tekee pienimuotoisen, mielenkiintoisesti soinnutetun Keltaovisen talon.
Laulajanakin Sakari on varmaotteisen oloinen.
Teoksensa on kerrassaan kaunis.
.............
"H-P Vaara" nimimerkillä operoiva
syntetisaattoritaiteilija on työstänyt assosiaatioita herättelevän instrumentaalinäkemyksen annetusta aiheesta. Kelpo teos tämäkin.
.............
Ville Muonan kompleksinen näkemys
on rumpukonepohjille rakennettu.
Yhden miehen progressiivisvetoinen eepos on silti eloisa, ja tarttuvuusaspektiakin löytyy.
Muonan "Keltaovinen talo" on tämän perusteella melko tummanpuhuva kohde vierailla, mutta kertosäkeessä on hyvänä vastapainona Pixies
-vainaasta muistuttava positiivisempi sävy.
.............
Petri Kallio tarjoilee
kirkollista progea, mutta tekee sen viikonlopun absinttia nauttineilla tietokonesoittajilla.
Yhden miehen projektista on silti kyse, epäilemme?
Tämä musiikillinen satumaa sijaitsee happomaassa.
Riemullista musiikkia, kerta kaikkiaan.
.............
Janne Hartosen
näkemys on isoääninen ja taipunee esityksenä sen näilläkin sivustoilla sivutun toisen kotimaisen kolmikirjainyhtyeen suuntaan. Laulajana
Hartonen ei ehkä ole omaperäisin mahdollinen, mutta selviytyy tehtävästään. Ja laulaa muutaman onnistuneen, mielenkiintoisen
stemmaratkaisunkin.
.............
Otto Ikonen
on pienimuotoisemmin eväin liikkeellä, ja tulos on hykerryttävän naivistinen.
Toteutuksellisesti teos ei ole varmaotteisin mahdollinen, mutta vahva näkemys korvaa kyseisiä puutteita. Tässä teoksessa puhelaulunomainen
tulkinta toimii.
Tommi Liimatta saa vielä Otosta varteenotettavan kilpailijan.
.............
Juhana Partanen
tarjoilee Kuusamon synkkyyttä, ja esitys on, yhtyesoitosta johtuen, voimallisempi kuin monen muun. Jonkinlaisesta heavysta progesta voisi olla
kysymys.
.............
P. Eerola ja J. Rämä
tekevät Keltaovisen talon house -musiikin muotoiseksi.
Instrumentaaliesitys on kyseessä, ehkä jompi kumpi olisi voinut puhua tekstin musiikin seuraksi?
Yllättävä näkemys kuitenkin.
.............
Asser Haimelin ei tohtinut saatteensa mukaan laulaa,
mutta musiikkinsa on niin miellyttävää Peter Gabrielaanista instrumentaalitavaraa, että sellaiseen voisi perehtyä isommallakin ajalla.
Hyvä, Asser!
.............
Tommi Kärkkäinen,
kollektiivillemme hyvinkin tuttu kilpailuun osallistuja, lyö pöytään sellaista jazzillista progea, että alta pois. Suurtyön nuottimittakin on 20 sivua
pitkä.
Toteutuksellisesti Kärkkäisen teos on valovuoden muita tekijöitä edellä, mutta se ei ole ihme, sillä onhan työnsä klassisen musiikin nikkaroijana
hänet ammattilaiseksi ehtinyt koulia.
<< Takaisin Kilpailu-sivulle