YUP-SAAGA 1988 - 1994

ENSIN VÄÄNNETTIIN NÄMÄ VITSAT

YUP ( Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit) on 1987-´88 –vuosien vaihdeaikana Savonlinnassa alkunsa saanut joukkio, jonka alkumuodossa olivat osallisina Jarkko Martikainen (kitara, outoja ääniä), Valtteri Tynkkynen (basso) sekä Jussi Hyyrynen (rummut). Taidelukio –oppilaat keskittyivät pääasiassa kuvien raastamiseen niin musiikillisesti kuin tekstienkin hengessä, moninainen parodiointi juhli yhtyeen vielä muovautumassa olevassa materiaalissa.

Vaikka koulun johtaja luovutti joukkion harjoitusaikoja avokätisesti kultivoituneemmille jazzkokoonpanoille, sai yhtye silti jotain tehdyksikin, ja parin, kolmen etsikkovuoden jälkeen alkoivat musiikilliset näkemyksetkin terävöityä.

Primitiivisimmästä hard core –taustasta oli jalostumassa monikykyisempi sulatusuuni, linjanaan linjattomuus.

HAJOTA JA HALLITSE

Ensiajatus suurimuotoisemmasta ensemblesta, jossa vaikuttaisivat ydinkolmikon ohella vierailevat musikantit, hylättiin pian toimimattomana, mutta "Turpasauna":n ajatus jäi.

Zappa –henkisen, pirstaleisen musiikkiajattelun innoittamana valmistettiin ep:llinen lauluja, joista voitiin katsoa muotoutuneen jonkinlaisen temaattisen kokonaisuudenkin.

Äänitykset tehtiin hektisissä tunnelmissa; aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä budjetti ja suuret taiteelliset päämäärät eivät täysin kohdanneet. Niinpä joitain epätarkkuuksia katsottiin läpi sormien silkasta kiireestä.

Levytettyään "Turpasauna!" –ep:n, musiikillisen tienviittansa kauaksi tulevaisuuteen, päätti kolmikko ideoidensa runsauden vaativan neljännen jäsenen.

Kosketinsoittaja-perkussionistiksi pestattiin Tommi Kärkkäinen, taidelukiokasvatteja hänkin. "Turpasauna":n materiaaliin soluttauduttuaan tuli Kärkkäisestä luonteva osa jäsenistöä, tarvittavaa hullun professorin ainesta oli kylliksi.

"Vuoden levy!"
(Osku, Oskun divari, "Turpasauna" –ep:n taiteellisesta tasosta myyntikatalogissaan 1990)

"Paska levy. Suomen turhin bändi"
( Turpasauna- ep:n arvio (kokonaisuudessaan) pienlehti Idiootissa 1990)

Jos "Turpasauna" sisälsikin moniosaisia, tempoilevia kappaleita joihin ujutettiin sävellystilanteessa mm. taustalla tv:ssä pyörineestä Bond –rainasta hissin melodiateema, oli tulevaisuus vieläkin hämärämpi. Eepoksellisten suurteosten luomisen huumassa työstettiin pikaisesti ´jatko-osa´ onnistuneeksi katsotulle ep-levylle. "Julmasti juhlallista" –seitsentuumainen sisälsi sekin hakkaavaa henkistä ilmaisua ja nopeita käänteitä. Ykköskappale "Koiraöljyä" jaettiin neljään erilliseen alaotsakkeeseen, ja yhtyeen nk. progressiivisuus lisääntyi, vaikkakin tempomaisemat pysyivät hetkittäin liikuttavan kiivaina ollakseen ´70 –luvulla juhlineen progen hengenheimolaisia edes kaukaisesti.

"Varsinainen yllättäjä – tämä ei ole rockia, tämä on oopperaa!"
Rumba 8/´91

SOKERIA, SISARET!

Puoli vuotta "Julmasti juhlallista" -ep:n teon jälkeen yhtye oli taas valmis studioon. Martikainen oli tehnyt sivutöitään levykauppiaana, ja kyseisen liikkeen omistaja oli halukas perustamaan yhtiön julkaisemaan YUP:n musiikkia. Elmeri –nimisestä levykaupasta juonnetun Elmercords –otsikon alla tulisi päivänvalon näkemään ensin "Huuda harkiten" –lp.

Yhtye oli äänittänyt pari aiempaa pikkulevyään (myöhemmin mm. Trio Niskalaukaus –taltioijana tutummaksi tulleen) Tuomo Valtosen opastuksella, mutta nyt se tahtoi johtaa itse levyprosessiaan, vaihtelevin tuloksin. Rantasalmen maaseudun lumoissa häärätessä olisi ollut syytä olla tarkkana, totesi joukkio myöhemmin, huomattuaan etteivät sen kaikki toteutukselliset ideat olleetkaan käyttökelpoisimpia mahdollisia, mutta kulttimaine kasvoi.

Matalalla profiililla liikuttiin silti. Yhtyepotrettejakin otettiin harvakseltaan, ja yksi vähälukuisista historian myllerryksistä selvinneitä kuvia tuolta ajalta on hämärä otos Lutakko –tanssisalista 1991, sekin ilmeisesti vain siksi että kuva keksittiin liittää "HH" –levyn sisäaukeamalle.

Keikkojen teko oli myös ollut nelikolle määrällisesti minimaalista siihen saakka, ja ensimmäinen varsinainen kiertue tulikin kohdalle vasta 1992, jolloin YUP ja HC Andersen suunnistivat yhteiselle Suomen-kokemukselleen. Joku toinen Andersen heitti viinakauppamatkalla palavan tupakkansa Tehon takintaskuun, ja juhlipa HCA moninaisin räkäkepposinkin seuranpidossaan.

Samoihin aikoihin vinyylilevyjen virran viimeinen, "Paratiisin sahakielet/Daavidin fuzz" tuli julkaistuksi.

Kyseinen singlelevytys toi muassaan kokoonpanomuutoksia. Herra Hyyrynen oli jo kauan kaivannut olla kielisoittaja, sillä vuosien vieriessä hän oli havainnut kitaran siksi melukoneeksi, johon intoutuneisuutensa keskittyi. Yhtye sai siis vähällä vaivalla osaavamman kitaristin, mutta menetti samassa rumpalin. Rumpukonevaihtoehdon sijaan uudeksi rytmittäjäksi valittiin Janne Mannonen, tuttu monitoimimies kylänraitilta.

Samalla siirryttiin, vastahakoisesti, mutta kuitenkin, laseraikaan. Kahdesta ep- levytteestä, pitkäsoitosta ja kyseisestä singlestä koostettiin cd, joka tekijänsä hämmentäen sijoittui viralliselle myyntilistallekin, sijalle 36.

"YUP:n cd on tähänastisista suomenkielisistä julkaisuista vuoden merkittävin levy. Kaikkea ei ketään ole luotu varmasti kerralla ymmärtämäänkään, mutta kuinka moni tajusi Zappaakaan ensi kuulemalla?"
Soundi 3/´93, Veda Honkanen (rauha hänen sielulleen)

Jouni Viitala laittoi Rumba -lehdessä kuitenkin merkille myös yhtyeen uudet linjaukset Shadow – clubin keikalla samana vuonna:

Bändin uudet kappaleet kuulostivat yksinkertaisemmilta ja ehkä tunnelmallisemmilta vanhaan materiaaliin verrattuna.

LEPPYMÄTTÖMÄT

Levymyyntimenestys ei varmastikaan ollut motivaattori, kun ep- teemalevytyksistä päätettiin siirtyä tekemään temaattinen kokopitkä cd.

Harjoitteleminen oli jo ehtinyt muodostumaan säännönmukaiseksi ja kurinalaiseksi, mutta varsinainen treenihelvetti alkoi, kun "Toppatakkeja ja Toledon terästä" –levyn työstöön ryhdyttiin. Tuolloin levyn työnimi oli vielä itse prosessia paremmin kuvaava "Leppymättömät". Lännenaiheiston suuntaan taipuvasta otsikosta kuitenkin luovuttiin, ja epäloogisuus voitti, jälleen kerran.

Kappaleiden kunnianhimoiset muunnokset ja äkkiväärät tunnelmasiirtymät vaativat tekijöiltään paljon, joskaan kuulijat eivät päässeet helpolla hekään.

"YUP on todistanut olevansa valtakunnan ennakkoluulottomin ja kunnianhimoisin metelibändi. Levyn loppuun mennessä mieleen tulee, että vähempikin vakuuttelu olisi riittänyt."

(Janne Mäkelä arviossaan "TT&TT –levystä)

Treenikämpän ovelta ´oikean musiikin´ soittajisto kävi omia vuoroja varaillessaan nauramassa poikasten turhanpäiväiselle metelille, mutta asiastaan varmat edistyksen airuet sekoilivat minkä ehtivät. Ensimmäistä kertaa yhtyehistoriassa työstettiin miltei koko täyspitkän materiaalista huolellinen demonauhakin, joiden luennat kappaleista ovat useimmillaan liikuttavan yhdenmukaisia levyllä kuultaviin verrattuina.

STUDIO "TAMPERE SS" JA ENSIMMÄINEN KIERTUE

Levy äänitettiin Jani Viitasen johdatuksella uusituilla MSL –studioilla, ja vaikka aikaa ei ollut hukattavaksi tuollakaan kertaa, saattoivat visionäärit katsoa pääsevänsä soundikysymyksissä lähempänä pyrkimyksiään kuin koskaan aiemmin. Yöjunassa intensiivisessiosta kotiin matkatessaan Martikainen kuunteli nauhaa korvakuulokkeilla ja ajatteli suuria, epäilemme.

Pieneksi hän tunsi itsensä jälleen, kun kansien tekotyö alkoi. Yhden kuukauden ajan jokainen arkipäivä siviilipalveluksesta kotiuduttuaan hän alkoi työnsä. Turhaa kysyä myöskään, mihin viikonloput kuluivat. Joskus kansimateriaali kuitenkin valmistui, ja koko roska värifilmattiin ns. päin persettä, vieläpä täydellisen järjettömästi asemoiden.

Se ei kuitenkaan vaikuttanut levymyyntiin, sillä "Toppatakkeja" oli jonkinasteinen alakulttuurihitti, listaviikkojakin kertyi seitsemän, mikä oli kollektiiville positiivinen yllätys.

Lähdettiin kiertueelle.

Paikat olivat yhtyeelle jo tuttuja Shadow -klubeja ja Kokkolan biljardiluolan pikkulavoja, mutta tunnelma oli usein mieleenpainuva. Kohkaavan väen seassa sukeltava yksilö ei ole vielä näkykään, mutta kun em. Kokkolan keikalla pieni pöytä lensi ilmassa huoneen halki tanssikansan päiden päällä, oli helppo ymmärtää että kyseessä on rock-konsertti.

"Huikaisevaa virtuositeettia! Kipeää meininkiä! Tästä selvittyäni aion nauttia tätä vain silloin, kun olo tuntuu niin tasapainoiselta ettei kaali miedommilla aineilla sekoa. Hillitön levy!"
(Vesa Sirén Soundissa "TT&TT" –levystä)

"YUP on tehnyt hienon suomalaisen rocklevyn, josta pinnalle kasatun hölynpölyn huiskuttamalla löytyy myös syvyyttä. Kun orkesterin musikantit ovat nyt korkeintaan neljännesvuosisadan ikäisiä, voi vain ihmetyksellä odottaa, mihin he vielä ehtivätkään."
(Suonna Kononen, Savon Sanomat "TT&TT" –levystä)

"Toppatakkeja ja Toledon terästä" –albumista tuli toinen niistä levyistä, joihin pitkänmatkankuulijat usein tarttuvat, jos saavat tartutuiksi yhtyejäseniin kyllin pitävästi. Silloin keskustelu etenee tähän tapaan:

Se ´1990-´92´ -kokooma, se oli helevetin hyvä, siinon kaikki parhaat biisit. Niin ja siitä seuraavaks parhaat on sillä Toppatakkilevyllä. Miksette te tee lisää sellasia levyjä? On nää uudetkin ihan hyviä, mutta...

Mehän ollaan tehty ne levyt jo. Minkä takia tehdä samaa levyä kahteen kertaan?

Eeeei mutta... ajattelehan nyt ittekin!!

Taaksepäin katsoessaan huomaa, että nahka kyllä myytiin kaupallisuuden alttarille jo tuona vanhana hyvänä aikanakin:

Vahingoniloisen ja ratkiriemukkaan älymöykkänsä päätteeksi YUP on kääntänyt ruorinsa selvästi melodisempaan suuntaan. Juuri ilmestymäisillään oleva levy on paikoitellen silkkaa poppia ja saattaa hirvittää kauemmin mukana roikkuneita kuulijoita.
( "Toppatakkeja ja Toledon terästä" – aiheen Soundi –haastattelusta, 1994)

Toinen ote aikalaisesta haastattelusta:

" Tottakai sitä pyrkii olemaan sillai progressiivinen, eli edistyksellinen – sitähän se sana on joskus muinoin ennen vedenpaisumusta tarkoittanut – että tekis uudenlaista musiikkia.

Kyllä mä viime kädessä näkisin, että jos progea on Rush, Pink floyd, Emerson, Lake & Palmer ja Gentle giant, niin me ei olla progea lähelläkään.

Silloin kun meitä on näin progeksi pilkattu, niin kyllä se on siivittänyt vimmaisempaan ja hurjempaan työstämiseen materiaalia tehdessä. "
Jarkko Martikainen, Rumba – haastattelu 14. 01. 1994

PEDRO´S (AND HULDÉN´S) HEAVY GENTLEMEN SEKÄ VÄENVAIHTOA

Vuonna 1994 oli etenkin yhtyeen sisäinen maailma muutosten kourissa. Kiertue-elämä oli opettanut joukkiolle, kuinka monimutkaista kollektiivin perheenomainen kiertue-elämä voi olla, ja sitä myötä kosketinsoitintaiteilijaksi vaihtui Petri Tiainen, jonka naama oli tullut yhtyeelle tutuksi, kuinka sattuikaan, Savonlinnan taidelukion käytävillä.

Pienkustantaminen oli ehtinyt tuottamaan positiivista palautetta lehdistössä ja keikkasuosion määräkin oli alati kasvava, mutta kauniista lupauksista huolimatta joukkio joutui huomaamaan, ettei kohtuullisesta levymyynnistä koitunut mitään hyvää heille.

Alakulttuuritoiminnan lainalaisuudet alkoivat käydä selviksi: jos lähettäjänä toimiva musiikintekijätaho saa luoduksi materiaalia, joka kiinnostaa edes pientä kuluttajajoukkoa tuoden kassaan jokusen roposen, on normaalia, ettei tekijä saa kuin hyvän (pian pahaksi kääntyvän) mielen, ja se hänelle oikein onkin, sillä todellinen musiikkihan tehdään silkasta rakkaudesta.

Oikein on myös se, että levymekanisointitilanteessa rahaa kylliksi kasaan laittanut puhuu yhtyeelle läpiä päänsä täyteen ja kerää pikku voittonsa kokonaisuudessaan itselleen. Myös alituinen kiire levynteossa (, lue: rahapula,) oli alkanut kaihertaa musikantteja.

Niin ollen mm. myöhäiswigwamiaanisista ja kansantaiteilija M. A. Nummisen luottomiestöistään tunnetun Pedro Hietasen puhelinsoiton myötä YUP päätti siirtyä tuolloisen PolyGramin levyttäjäksi.

" SAPIENS, HOMO SAPIENS "

"Homo sapiens" –otsikolla ristitty levy sai laajempaa huomiota niin myynnillisesti kuin arvosteluiltaankin, ja joukkion ensimmäinen musiikkivideo tuli tehdyksi pikapaja Tikka & Moision käsissä. Videonteosta saatiin tietää niinkin varhain kuin edellisenä päivänä, ja lievästi ilmaistuna kiireinen prosessi näkyi myös jäljessä. Mieleenpainuva hetki Tampereen keikkaa odotellessa kuitenkin vietettiin, kun tv:ssä näkyi tuttuja turpavärkkejä.

Ensimmäistä kertaa oli mukana tuottaja, samaisessa Wigwam –yhtyeessä ensimmäiset kannuksensa hankkinut basisti – tuottaja Mats Huldén. Yhteistyö Tabu –sketsisarjan Dennis –hahmon reinkarnaation kanssa sujui saumattomasti.

"Yksikään ihminen levy –yhtiöstä ei ollut kuullut uusia biisejä ennen levyn tekoa. Kyllä se olisi siis käytännöllisesti katsoen sama levy, jos se olisi julkaistu aiempia kanavia pitkin. Se olisi vain nopeammin tehty ja huonommin viimeistelty, mutta aika pitkälle sama levy. Mats Huldén on tuottajana äärimmäisen epäkaupallinen, ei ajattele sitä puolta yhtään, ja se sopii meille. Ei ruvettu tekemään siltä pohjalta, että kuuloistaisipa kivalta radiossa, jos…. "

Valtteri Tynkkynen Vinylmania –lehden haastattelussa loppuvuonna 1994

KIRKKAAT KOTIMAISET:

YUP – Jumala halkaisi ihmisen kahtia –single

Karkeasti arvioiden YUP:n pirullinen punkproge rokkaa entistä enemmän. Tarkemmin ajatellen progen osuus on vähentynyt, vaan liian helpolla ei bändi ei ole nytkään itseään päästänyt; jäljellä olevat kiemurat ovat hyvin perusteltavissa.
Jukka Väänänen / Rumba, 1994

TV 1:n Lista top 40 oli tuolloin vahvistanut asemiaan, ja yhtye sai ohjelmassa Remu Aaltosen ensikummastelun, mutta myös esityksen jälkeisen myhäilevän hyväksynnän osakseen. Hyyrynen kävi jopa pokkaamassa nimikirjoituksen sankariltaan, joka kirjoitti puumerkkinsä "Rock´n´roll all night long" –levykanteen edes vilkaisematta palvojaansa.

Syynä kyräilyyn olivat mahdollisesti yhtyeen suurikokoiset instrumentit, ainakin jättimäinen balalaikka löytyi YLE:n tarvikevarastosta jollekulle "soitettavaksi".

Järjestely oli luotu siksi, ettei herra Tiaisen paikalle pääsy ollut mahdollinen, ja niin ollen joukkio joutui soittamaan uransa ensimmäisen, ja toivon mukaan myös viimeisen playback –esityksen. Jonka turhauttavuuteen ei auttanut kuin absurdiuteen vetoaminen.

Koska yhtye ei itse ole osannut tai tahtonut tarkoin määrittää linjaansa, annetaan kriitikkoväen kertoa, mistä on ollut kysymys. Vuosien varrella YUP on tullut vertailluksi mm. seuraaviin muusikoihin ja yhtyeisiin: