Paska levy. Suomen turhin bändi.

Idiootti-lehti 1990

YUP - "Julmasti juhlallista"-ep

Varsinainen yllättäjä! Julmasti juhlallista -ep on aivan uskomaton sekoitus uusprogea (älkää peljästykö, tarkoitan jotain Jane´s addiction -tyyppistä hyvin viriiliä ilotulitusta), hc -tykitystä, mustanpuhuvalla huumorilla höystettyjä librettoja, kotikutoista metallifunkia.. Tämä ei ole rockia, tämä on oopperaa! Y.U.P ei kaadu edes laulupuoleen, sillä solistinsa on moni -ilmeisen ilkeä-ääninen.

Rumba nro 8 / 1991

"Julmasti juhlallista" -ep

Tajunnanvirtaa akselilta Laukaa/Savonlinna/Korpilahti. Juhlallisen anarkistista rapistelua, jossa bändimuotoinen musisointi mielletään painavan aktiivisen, useampiäänisen tekstiryöpytyksen joustavaksi jatkeeksi. Koiraöljyä on moniosainen pääeepos, mutta muutkin melodiat sisältävät yhtä ripeästi heittelehtivää tahtivaihtelua. Kollaasitaidetta, justiinsa juu.

Soundi nro 5 / 1991

"Daavidin fuzz" / "Paratiisin sahakielet" -single

YUP kuulostaa edelleen Huuda harkiten -albumillaan esittelemältään cmx-parodialta. Varsinaista pointtia bändin tuotannosta on vaikeata löytää, mutta jotenkin hykerryttäväähän bändin touhuilu on.

Rumban Santtu Luoto singlearvioissaan 1992

"1990-1992" -cd

Savonlinnan suunnasta koikkelehtiva Y.U.P on eittämättä yksi oudoimmista suomalaisista yhtyeistä. Bändin villisti singahteleva biisimateriaali yhdistettynä kerrassaan makaabereihin tarinoihin on tyrmäävä kuuntelukokemus, josta toipumista ei helpota paranoidinen epäilys siitä, että kuulijaa on yhtyeen taholta pantu oikein urakalla alta lipan. Kaikki tämä on vain positiivista.

Tälle kokoelmalle on kasattu ep:t Turpasauna ja Julmasti juhlallista, pitkäsoitto Huuda harkiten sekä single Daavidin fuzz/Paratiisin sahakielet. Kyseessä on siis täyden palvelun paketti, jonka sisällön tarkempi kuvaileminen on suomen kielen rajallisilla keinoilla lähes mahdotonta.

Rumbassa aikoinaan yhtyeestä kirjattu määritelmä "Rölli - peikko kohtaa cmx:n" lienee lähimpänä totuutta, jos sellaisesta on edes Y.U.P: n soittajilla itselläänkään tietoa.

Bändin tuotanto on kuitenkin elävä todiste siitä, että terveellä asennevammaisuudella on mahdollista ylittää `hyvän`, ´huonon´, ´aidon´ ja ´epäuskottavan´ väliset rajat.

Y.U.P heittää impulssikontrollinsa nurkkaan ja antaa palaa, ja onnistuu kenties juuri siksi shamaanikoulun finninaamaiselta apuluokkalaiselta, joka reagoi puheripulilla kaikkeen näkemäänsä.

Se on juuri niin hauskaa (ja rasittavaa) kuin voitte kuvitella.

4 / 5, Santtu Luoto Rumba-lehdessä numerossa 4 / 1993

TURPASAUNAA

"1990-1992" -cd

Mm. Savonlinna-Jyväskylä-Laukaa -akselilla toimiva YUP on ilahduttanut Suomi-rockin underground-kansaa jo muutaman vuoden ajan. Nyt tuotannosta kolme ep:tä ja yksi albumi on koottu kokoelma-albumille, nimeltään yllättäen 1990-1992.

YUP :n musiikkia voisi yrittää kuvailla hardcore -proge -punk -pop-rockiksi, jossa juhlitaan kohtuullisen mainion soittotaidon lisäksi hillittömillä sävellyskikoilla: tyyli, soittotapa, sävellaji ja tempo vaihtuvat jatkuvasti ilman varoitusta, harvoin yhtä ja samaa kuviota toistaen.

Kappaleiden sanoituksissa seikkaillaan muinaissuomalaisessa pakanamentaliteetissa, pappisvihassa ja yleisessä aggressiossa: lähes jokaisessa kappaleessa kuolee vähintään yksi ihminen, ja jollei kuolo korjaa, jaloista revitään ainakin varpaat irti ja Paha vaatturi naputtelee päähän pieniä reikiä. Kappaleiden nimet "En ole mukava mies", "Synnin palkka on kuolema", "Saatana meni korvasta sisään", "Turpasauna" ja "Paratiisin sahakielet" kertovat jo hieman, missä mennään.

Tuonela-maalailusta huolimatta YUP ei sorru itsetarkoitukselliseen sanakikkailuun, vaan on säilyttänyt tuoreuden ja tietyn asteisen hauskuuden.

Tietysti 26:n kappaleen verran YUP:n kieroutunutta maailmankuvaa on rankka kuuntelupaketti, mutta taatusti kannattava.

YUP vihjailee lupailevasti, että suomalaisissa kellareissa tehdään edelleen loistavaa, omaperäistä musiikkia.

5 / 5 , Tommi Parkkonen, Iltalehti 13. 05. 1993

"1990-1992" -cd

Y.U.P kuuluu kategoriaan hämmentävät ja kiinnostavat nuoriso-orkesterit. Bändi soittaa hardcoren vimmalla zappamaisia kuvioita ja tekstit ovat niin harkitusti kipeitä ja julmia, ettei niitä voi ottaa täysin tosissaan. Yhtye on jatkuvassa, äkkinäisessä liikkeessä ja pirun terävä käänteissään.

1990-1992 -cd:lle on kerätty yhtyeen tähänastinen suomenkielinen tuotanto kokonaisuudessaan. Levy on siis (toistaiseksi) perusteos omalaatuisesta Y.U.P-rockista.

MV Aksentti-lehdessä 1993

"1990-1992" -cd

1990-1992 on kokoelma Y.U.P:n tähänastisesta suomenkielisestä tuotannosta. Yli 75-minuuttiselle cd:lle on lätkäisty uudelleenmiksatut ensi -ep:t, hauska Turpasauna!, väkinäisempi Julmasti juhlallista, sekä erinomainen lp Huuda harkiten ja vielä parempi single Daavidin fuzz/ Paratiisin sahakielet.

Jälkimmäinen kappale on ehdottomasti yksi viime vuoden suomalaisista rockbiiseistä ("kuuletteko te sen, minkä minä kuulen"), ja osoittaa viisimiehiseksi paisuneen ryhmän armottoman yhteensoittotaidon. Mitäköhän keväinen albumi tuokaan tullessaan?

1990-1992 on toteutettu hienosti. 16-sivuinen kansilehti sisältää kaikkien kappaleiden sanat ja levytystiedot. "Ja kauhulla saa katsella tuota pahojen ihmisten soittojuhlaa".

S. S. Kononen, Savon Sanomat 09. 02. 1993

"1990-1992" -cd

Monia ennen kokemattomia levitointihetkiä tarjoaa Y.U.P:lta ilmestynyt ufonkokoinen cd-kokoelma. Se sisältää bändin koko suomenkielisen tuotannon.

Mainioon kahdenkymmenenkuuden biisin joukkoon mahtuu uudelleenmiksatut versiot ep:istä Turpasauna ja Julmasti juhlallista, vuodentakainen Huuda harkiten -lp ja vieläpä sen jälkeen tullut single Daavidin fuzzkin. Sikamusiikkia, Kirvesperseet, Popov, runokone ja minä ja Daavidin fuzz ovat cd:n ehdottomia tähtihetkiä.

Y.U.P:n cd on tähänastisista suomenkielisistä julkaisuista vuoden merkittävin levy. Se on kuin suo, josta löytyy yhtä sun toista, kun sen sisälle vain pääsee näkemään. Kaikkea ei ketään ole luotu kerralla ymmärtämäänkään, mutta moniko tajusi Frank Zappaakaan ensi kuulemalta?

Näiden levytysten livetoteutuksen näkeminen 100-prosenttiseen lavakarismaan kytkettynä kiinnostaisi kovasti, mutta bändipä ei pahemmin keikkaile.

Veda Honkanen Soundissa 1993