"TAOTAAN NYT KUN RAUTA ON KYLMÄÄ"
PUOSKARIT MAANKIERROSSA MAALIS-HUHTIKUISSA 2006
Menossa mukana:Ääni-Jygge (lausutaan ruåtsalaisittain)
Lava-Simo
Valo-Mikko
Janché-71
Jarkko
Juccí
Phiit
W-pää
ke 1.3.2006: Tampere
Jussi:
Muutaman kuukausi ennättää vierähtää sitten viime sessioiden kun keikkabussimme takaosa aukeaa naristen, yup:n cityvampyyrit päästetään yksi kerrallaan vapaaksi. Raukeasti he venyttelevät jäykistyneitä niveliään soittoasentoihin. "Koska syödään", kyselee eräskin. "Tuplakossu tuoremehulla", huikkaa toinen.
Valtteri:
Treenit alkavat klo 13.00 Siunattu Hulluus -yhtyeen treenikämpällä, jossain päin Tamperetta. Päivä sujuu kaikin puolin hyvin.
to 2.3.2006: Tampere
Valtteri:
Treenit alkavat 11.00 ja kaikki sujuu yhä mainiosti.
Jussi:
Yhtye on elämänsä iskussa. "Onko tämä tottakaan", mietitään yhteen ääneen suut ymmyrkäisnä. Soitto on totaalisen virheetöntä. Kaikki taikovat oikeita ääniä eksaktissa vireessä. Tauot ja aksentit nasahtavat täsmälleen aiotuille kohdilleen. Laulajien äänihuulet tuottavat kuin leikiten niin kauniita harmonioita että paatuneimmankin äänimiehen silmään nousisi väistämättä ilon kyynel.
pe 3.3.2006: Tampere, Klubi
Valtteri:
Aamupäivällä lähdemme Juccin kanssa shoppailemaan. Jucci löytää uuden urheiluasusteen ja käymme kierroksen lopuksi noutamassa Pokon toimistolta minulle kultalevyn Ismo Alangon Hallanvaara-levyn sovituksista. Juhlat asian tiimoilta on pidetty jossain jo aiemmin. Kamojen läjääminen klubille alkaa n. klo 15.30. Soundcheck tehtynä klo 19. Syönti, saunominen ja pari tuntia elpymistä. Keikka klo 23.30. Menee kohtuullisen hyvin. Väkeä paikalla riittävästi.
Jussi:
Käyn ennen keikkaa paikallisella Elixialla juoksemassa matolla tasavauhtisen 12 km (vauhdilla 4.00/km) jonka lisäksi suoritan 4 km verryttelyjuoksua. Näin varmistan että verenkiertoni kuljettaa nauttimani yhden (1) keikkaoluen sisältämän alkoholin tehokkasti sille varattuihin reseptoreihin ja luo minulle onnen illuusion. Soitto on sävelistä tehty!
la 4.3.2006: Turku, Klubi
Valtteri:
Perillä Turussa klo 16.00 ja popparit siirtyvät hotelliin. Tekniikka raataa. Soundcheck klo 18.00. Turun klubilla (entinen Säätämö) on useat käytännön asiat hoidettu loistavasti. Heidän panostuksensa vierailijoiden viihtymiseen, sekä lavan + salin onnistunut toteutus aiheuttaa sen, että klubi menee henk. koht. keikkapaikka-listallani numero ykköseksi ohi Jyväskylän Lutakon ja Rovaniemen Tivolin.
Keikka klo 23.30. Ongelmia Janchén kuulokkeiden kanssa heti ensimmäisen kappaleen jälkeen. Rumpalia kismittää. Simo tekee minkä voi eli käy noutamassa varakuulokkeet ja keikka saadaan hoidettua. Kun Jarkko ongelman kohdatessa huhuili Simoa (joka oli siis kuulokkeita hakemassa), olivat jotkut paikalla olleista saaneet käsityksen, ettei hän ollut tilanteen tasalla. Korjattakoon tämä käsitys siis ehdottoman vääräksi. Keikka meni loppujen lopuksi varsin mainiosti ja Jygge jopa kehui meitä(!!!) Harvinaista herkkua.
Jussi:
Tampere-Turku-matkan mielenkiintoisin tapaus on että eräs yhtyeen jäsenistä ei osaa päättää ottaisiko huoltoasemalla muna-vai jauhelihatäytteisen pasteijan.
Illan juoksuelämys on molemmin puolin Aurajoen rantaa tehty 18 km löysävauhtinen lenkki jossa tutustun muun muassa Turun Linnan kaltevaan ulkomuuriin, laivaterminaalialueeseen ja keskiaikaiseen maalaukseen rakennuksen seinässä siinä kaupunginteatterin lähistöllä. Veikkaan maksaneiden katsojien määrän (245) lähes täsmälleen oikein mistä hyvästä voitan vedon. Yleisö seuraa kiinnostuneena joukkiomme esitystä ja kyllä mekin seuraamme yleisöä. Eturivissä on komeita, soturihenkisiä miehiä ilman paitaa.
pe 10.3.2006: Kouvola, Club Riviera
Valtteri:
Peruskuviot: Soundcheck, syönti, sauna. Halkaisin puukolla oikean käteni etusormenpään basson hihnaa ”tuunatessani”. Soittaminen laastarin kanssa on yllättävän hankalaa. Onneksi haava oli kuitenkin niin pieni, ettei Jussi päässyt tökkimään siihen neulalla ja tikkauslangalla. Paikka ja henkilökunta varsin mukavia jälleen kerran. Keikka meni ok, vai mitäpä sanoo Jucci?
Jussi:
Testaan ennen keikkaa Les Paulia, jonka löysin muusikoiden.net-sivuilta. Hyväkuntoinen, kohtuuhintainen, hyvä soittotuntuma ja mainio soundi. Kaupat tuli. Omasta mielestäni näytän Vintage Sunbursteineni Slashilta mutta taustayhtyeen mielestä joltain munattomalta bluesmieheltä. Gold Top olisi enemmän basistin mieleen. Täytyy kai sitten hankkia seuraavaksi sellainen. Niin, keikka meni ok.
la 11.3.2006: Kauhajoki, Art Rock Cafe
Valtteri:
Viikonlopun kilometrit yhteensä 822 (!) Bussissa istuttiin siis vähintäänkin riittävästi. Kauhajoella meitä odotti varsin mukava majoituspaikka nimeltään Helmin kortteeri. Kodikas meininki ja talon emäntä topakan ystävällinen. Ruoat ensiluokkaiset. Hyvä. Keikkapaikka myös toimiva kuten Art rock cafe:et muuallakin (Ilmajoki, Vaasa). Show oli hyvä, tosin Jyggen mielestä olimme setin alkupuolella ”Apulanta-tasoa”, mitä se sitten tarkoittaakin(?). Jussille toinenkin kysymys: Kun hiihtosukissa (vai oliko ne juoksusukat...) on merkinnät L ja R, niin löytyykö pitkänmatkanjuoksijan hanskoistakin -varmuuden vuoksi- vastaavat merkinnät? Tai piposta H, alkkareista U?
Jussi:
Apulanta-tasosta en tiedä, mutta minun mielestäni Kauhajoen settiämme voisi kuvata seuraavin ilmaisuin: 3,14159, kiperä päärynä, tuberkuloottisen rotan ärrävika, rauduskoivu. Toissaviikolla kuulin muuten jutun entisestä basistista joka liftasi jossain päin Kainuuta kysellen keinosiemennyssikaloiden paskalaarin tyhjentäjän töitä (tuloksetta).
ke 15.3.2006: Järvenpää, Yano
Jussi:
Ennakkopelkomme yleisökadosta keskellä viikkoa järjestettävällä marginaaliyhtyeen keikalla osoittautuvat turhiksi kun alakerran ovet yhdeltätoista avautuvat. Yleisömassat vyöryvät sisään. "Tärkeämpää millä soitat kuin mitä soitat" ja ”laitanko näihin hintalaput”-mottoinen soolokitaristimme ihmettelee kamarutinaa. Ihmettelyä jatketaan aiheen tiimoilta varsin monisävytteisesti aina henkilökohtaisuuksiin menevin solvauksin puolin ja toisin. Valomies-kitarateknikko Mikko on tulevana lauantaina löytävä sitten lopulta syyllisen volumepedaalin uumenista, "no köhnää kautta paskaa".
Valtteri:
Mainio meiniki. Kiitokset Karri Rämölle & kumppaneille.
pe 17.3.2006: Lahti, Finlandia-klubi
Jussi:
Kävelen junalta Vesijärven rantaan ja muistelen samalla nuoruuttani, Homo Sapiens -aikaan asustelin vuoden verran Vaaniankadulla. Silloinen vastapäinen Mallasjuoman tehdas on purettu maan tasalle. Hyppyrimäet sentään tököttävät edelleen paikoillaan. Finlandia-klubi on pienintä yksityiskohtaa myöten täydellinen keikkapaikka: Esiintymisaika inhimillinen 21.30, suuri lava, takahuoneen modernit tilat, asiallinen ja ystävällinen henkilökunta... Keikan jälkeen suikahdan junaan ja hyppään pois seuraavalla pysäkillä itään mentäessä.
Valtteri:
Ihan hyvä keikka. Huolta aiheutti hieman Jarkon sairastuminen edellisenä yönä, mutta ukko hoiti homman hienosti!
la 18.3.2006: Helsinki, Nosturi
Jussi:
Yksi juo maitoa (A), muut kolme (B,C ja D) erilaisia määriä kirkasta viinaa puolen tunnin välein. Testiin kuuluu perinteisen viivakävelyn lisäksi muun muassa vaipanvaihtoa vauvanukelle ja hiphop-koreografian apinoimista. B rankuu lisäannoksia. Saateltuani huonohappiset taiteilijat, verestäväsilmäisen C:n ja kalpean D:n lepäämään posotamme hyväntuulisen A:n kanssa Helsinkiin. Nosturissa illan lämmittelybändi vakuuttaa teknisellä osaamisellaan. Nyckelharpa ja pelit. Soittavat meidät suohon. Höh. Luulen että Rauta-yhtyeestä kuulemme vielä. Sojottelen soittokepilläni ympäri ämpäri. Plink plonk, oikeita nuotteja (no tuota... Valt.huom.)! Mukavuus! Kaikissa yhteisöissä kuten koululuokissa, jääkiekkojoukkueissa ja perheissä ryhmän jäsenet ottavat ryhmädynaamisen mallin mukaisesti itselleen roolin: Bändissäkin aina yksi on se söpö ja hiljainen kaveri, toinen ärrimurri kapinallinen, kolmas viisas laumanjohtaja, neljäs hilpeä huumoriveikko ja niin edelleen. Keikan jälkeisessä huurussa toimitan yhtyeen pr-jäsenen tehtäviä, kättelen ja rakastan kaikkia.
Valtteri:
Jucci kyllä kunnioitettavasti jaksaa laittaa itsensä likoon -joka keikan jälkeen- ja hoitaa itsensä ja kollektiivin puolesta pr-hommat. Kova duuni: Ottaa vastaan selkään läpsyttelyt ja höpistä mukavia fanien kanssa. Mäns gat tu duu wot mäns gat tu duu! Keikkahan oli varsin hyvä. Huomattavasti parempi kuin samassa paikassa edellisen kerran.
pe 24.3.2006: Kuopio, Cotton Club
Valtteri:
Keikkapaikkana Cotton Club on varsin ok. Paikan sijainti (Petonen, 10 km keskustasta) ei ole kuitenkaan meidän vetovoimaamme suhteutettuna täysin optimaalinen, mutta väkeä oli paikalla onneksemme riittävästi. Melko hyvä keikka.
Jussi:
Aamupäivän Pyhä Kolminaisuus: Verenpainetta, kolesterolia ja sokeritautia. Lopuille mielialalääkkeitä. Vaatteiden vaihto. Tiesittekö muuten että listan ulkopuolelta junan ravintolavaunussa saa maukasta kaurapuuroa parin euron sopuhintaan? Viikon löytö. Soundcheckin jälkeen suuntaan tuttuja lenkkipolkuja pitkin keskustaan laittamaan meikit naamaan ja pörröttämään tukan sellaiseksi villiksi. Nyt on kapina. Kytät on poliiseja!
Erään kappaleen aikana Jyrki 71 elehtii ovelasti. Hampaita naurattaa niin että ”ee” ja ”aa” jäävät muodostumatta. Peli on menetetty. Onneksi keikka lähenee loppuaan. Jalkaa monitorille, näinhän se menee, katsokaa!
la 25.3.2006: Lappeenranta, Night Life Rock (entinen Nite Train)
Valtteri:
Lappeenrannassa poikkesimme perusrutiineista siten, että osallistuimme koko kollektiivin voimin roudaamiseen. Tähän oli erinäisiä syitä joista yhtenä se, että keikkapaikka ei ole mitenkään erityisen ”roudausystävällinen”. Portaita paljon jne. Olimme varsin reippaita, sillä paikallisen kantoavun tukemana kamat liikkuivat autosta sisälle alta puolessa tunnissa. Hyvä me! Perusrutiinien lisäksi illan ohjelmassa oli hieman sukulointia. Keikka oli henk. koht. surkein pitkään aikaan. Kuuntelu oli paikan akustisista ominaisuuksista johtuen sietämätön ja Simolla ei ollut mitään tehtävissä asian suhteen. Näin voi käydä. Vitutti. Seuraavana päivänä kukin meistä hoiti omat kamansa nippuun ja romuja ulos kannettaessa bändin osallistumisprosentti ei ollut yhtä suuri kuin tullessa. Jussilla oli kiire tapamaan äitiään ja Janchélla oksentamaan. Jarkolla oli hoppu muuten vaan. Niinpä siis Team Savo/Keski-Suomi viritti jumalaiset kroppansa äärimäiseen työtehoasentoon ja trimmatut lihakset piukeina kantoi romua muidenkin edestä. Vetelyyttä etelästä...
Jussi:
Kosketinsoittaja piirtyy korpinmustana siluettina kirkkaan spotin edessä. Kuin varkain, unessa, sukellan huoliteltuun, punertavaan leukapartaan joka ympäröi puutarhan lailla viisauden hedelmäistä suuta. Nauravat silmät heittävät minulle viekoittelevia katseita tanssittaen mielikuvitustani aamunkoittoon. Basistin jyhkeä hahmo huojuu rituaalimaisen määrätietoisesti musiikin säestäessä omaa äänetöntä kuolemantuomiotaan. Tum-tum-tum! Rumpali naukkailee happea kuin kalajumala hänelle viritetyissä pleksien verkoissa nauttien jokaisesta hetkestä, tietäen toisessa todellisuudessa nimensä lepäävän Kuolemattomien marmorisella mannerlaatalla. Laulaja-kitaristi hypnotisoi ja lumoaa mustin, palavin silmin ja on täten polttava lähtemättömät arvet totuudenetsijöiden neitseelliseen ryijykankaaseen. Toteutumattomien toiveiden aalloilla ratsastaen kohtalomme on ennaltamäärätty ja vääjäämätön. Takahuoneen kelmeä valo ja karkeasti kirjaillut sohvat vaikenevat, siunaavat ja tuovat meille lohdun.
pe 31.3.2006: Espoo, Tapiola Garden
Jussi:
Loppu on lähellä. Perjantai-iltana kyyneleet valuvat varjoisassa nurkkauksessa pitkin rock-ikoneiden kaikennähneitä, elämänkarheita kasvoja. Mitä kiertueen jälkeen, he hiljaa vaieten sydämissään yhteisesti miettivät. Pojat, yksi heistä avautuu, pitkä matka on tultu. Ei sovi vaipua epätoivoon, toinen jatkaa. Meillä on vielä monta oikeaa ääntä soitettavana, toteaa kolmas ja tähän kaikki hyväksyvästi murahtavat. Halataan. Huomis-illan jälkeen kaikki on auttamatta ohi. Urahdus. Joutsen kuuntelee.
la 1.4.2006: Jyväskylä, Lutakko
Jussi:
Totean heti kärkeen että eilisiltaa koskeva tarinani oli täysin fiktiivinen. Jyväskylässä ennakkolippuja on mennyt kolmisensataa joten kannustus tulee olemaan vähintäänkin riittävä. Bändiruokailussa on tällä kertaa otettu huomioon laktoosi-intolerantikot, henkilökunta panee kaikin puolin parastaan ja pisteenä i:n päälle takahuone paljastuu täysin savuttomaksi. Loppu kaasukammioille! Täten Suomen Paras Rokkikeikkapaikka 2006-pokaali ojentuu Lutakolle, leima vielä tuohon noin, olkaa hyvä!
Paha Kaksonen tuuttaa viihdyttävän ja tiukan rokkirämistyssetin illan alkajaisiksi. Nopean vaihdon jälkeen neljänkielentaitajamme alustaa yleisöllekin tutun riffin. Tremolokitaraa kehiin ja rautalankatyyppistä fiilistelyä. Sitten äkillinen vaihto työläisen arkea kuvaavaan suurmestariteokseen. Kevään setti kuljeksii tuota tuttua polkuaan. Väläyksiä illan tarjonnasta (vöyhötystähdet yhdestä viiteen suluissa): kuvausryhmä taltioi taiteilijoiden egoja eriasteisesti hivelevät soittopeliesittelyt (***), basso ja kitara kohoavat julkean fallistiseen muodostelmaan (**), Ismo Alankoa muistuttava vihreäpaitainen kaveri sinkoaa plektran yleisöön ja pitää ylitsevuotavan puheen takahuoneessa (**), orkesterin rytmiryhmä esittelee sykkivää grooveaan Jazz Barin jami-illan päätteeksi (*****).
Kevätkiertue on saatu päätökseen. Soittajapojat matkaavat sunnuntaipäivänä koteihinsa ja oikea, kunnollinen elämä astuu kuvaan. Meikit pestään pois, lävistykset tukitaan. Palataan erilaisten sorvien ääreen, joku pakenee ulkomaille. Mitähän nuo seuraavaksi keksivät, moni arvuuttelee.
Valtteri:
Nähdään kesällä.
<< Muut kiertuepäiväkirjat
<< Etusivulle
