KIERTUEMERKINTÖJÄ 2003

"TAVAROIDEN TAIKAMAAILMA" -livevideo 3'46", JazzBar, Jyväskylä 11.3.2003.

Jussi:

Neljän päivän treenisessioiden jälkeen teimme yllätyskeikan Jyväskylän Jazzbaarissa. Sana oli kiirinyt tästä varsin nopeasti sen jälkeen kun julisteemme ilmaantui oveen iltapäivällä, juuri ennen keikkaa ulkopuolelle jäi vielä 50 metriä pitkä jono. No, mitäpä sillä lesottamaan. Kapakan jazzillinen ilmapiiri sai hetkeksi räyhämusiikillista sävyä kun tuuttasimme uuden setin yleisön ihmeteltäväksi. Petri, tarkastelin hahmoasi kapakan hämyssä kun "soittelit elämäni kannelta". Millä mielellä tiistain keikasta?

Petri:

Teatteriympyröistä on tutuksi tullut sanonta "huono kenraaliharjoitus tietää hyvää ensi-iltaa". Jazzbaarin keikka ei yhtyeen kesken tuntunut erityisen onnistuneelta, ongelmia aiheuttivat (totutusti) korvamonitorit, lavavolyymi - sekä tietysti yleinen jännitys: Monet setin kappaleista kaivettiin naftaliinista pitkän tauon jälkeen, ja toisaalta monet uuden levyn biiseistä saivat "tulikasteensa". Mutta näinhän on aina. Mitään ratkaisemattomia ongelmia ei ilmennyt, ja tällä hetkellä (lauantai) kolmesta varsinaisesta keikasta viisastuneina voimme pikku hiljaa huokaista helpotuksesta: Alkuvaikeudet alkavat helpottua ja soiton varmuus ja rentous löytyvät pikkuhiljaa. Biisilistan laadinta on aina oma luku sinänsä, ensinnäkin täytyy ratkaista mitä kappaleita soitamme ja toiseksi missä järjestyksessä kappaleet esitetään. Tällä kertaa päävastuun keikkasetin laadinnasta otti kantaakseen V. Tynkkynen. Iso W kommentoi tarkemmin:

Valtteri:

Setin laadinta on kompromissihelvetti, jonka hankaluus korostuu erityisesti levynjulkaisurundin yhteydessä. Kuinka paljon mahduttaa mukaan uusia kappaleita jotta setti olisi kuitenkin viihdyttävä myös uutta levyä vähemmän kuulleille ja mitkä niistä vanhoista ralleista olisivat niitä, joita "pitää" olla mukana ja olisiko reservissä kappaleita joita olisi mukava pitkästä aikaa soittaa. Tällä kertaa mukana on muutama kappale joita ei oltu soitettu vuosikausiin, kuten mm. "En ole mukava mies" ja "Tavaroiden taikamaailma". Settejä on kaksi ja niitä soitetaan vuorotellen. Ideana se, että joka viikko on kaupunkeja joissa soitamme kahtena iltana peräkkäin ja on "hoopoja" jotka saapuvat paikalle molempina iltoina, joten on mielekkäämpää sekä meille että heille kun pientä vaihtelua löytyy. Kaikille emme voi emmekä halua olla mieliksi, se lienee selvä asia, mutta toki haluamme setin laadinnassa yrittää huomioida kuuntelijoitamme vaihtelemalla ohjelmistoamme mahd. usein, esim. kesäfestareilla setti on taas aikalailla toisenlainen. Heille, joiden mielestä on hyvä idea toivoa omaa suosikkikappalettaan huutamalla sitä meille eturivistä keikan alusta loppuun, kerrottakoon että idea on PASKA! Tämä tästä ja jatkan kysymällä edelleen Jannelta, että joutuuko hän erikseen hoitamaan kuntoaan ennen rundille lähtöä, kun joutuu jokaikinen ilta mättämään rumpujansa tunnetusti apinanraivolla / kalvoja säästelemättä.

Jyväskylä 20.8.-03

Tervehdys!

Kiertuepäiväkirjan päivittäminen sitten jotenkin unohtui, joten tässä vaiheessa voi vain koittaa muistella miten kesän keikat meni. Itse koin menneen kesän keikat onnistuneina, tosin ei kyllä jäänyt mieleen mitään erityistä. Keväällä treenasimme ahkerasti,siispä soitto tuntui sujuvan ihan mukavasti ja jo kevään kiertueella mukana olleet roudarit hoitivat hommansa rutiinilla joten tekninen puoli toimi myös ilman suurempia murheita. Meillä oli ensimmäistä kertaa festarikeikoilla mukana oma monitorilenkki, mikä siis tarkoittaa sitä että on oma monitorimiksauspöytä+korvamonitorit Jannelle, Jarkolle ja Petrille. Minä ja Jussi käytetään perinteisiä kulmamonitoreja. Etu omien ”romujen” mukana raahaamisessa on se, että bändin ei tarvitse käydä lavalla ennen keikkaa tarkistamassa kuuntelun toimivuutta, sillä säädöt pysyvät joka paikassa samoina. Muutenkin tuntuu, että viime vuosina festareilla kaikenlaiset käytännön järjestelyt toimivat poikkeuksetta hyvin. Jopa Eastwayn roudarit ovat nykyään mukavia/yhteistyökykyisiä! Mukavaa, että on mukavaa, mutta kääntöpuolena kaikenlaiselle ammattimaisuudelle on mielestäni se, että keikkoja ei oikein erota toisistaan. Enää moneen vuoteen ei ole tuntunut siltä, että kesän keikat loppuu kesken. Festarikeikoille koitetaan setti laatia siten, että se olisi mahd. helppotajuinen, koska suurin osa yleisöä ei tuotantoamme, varsinkaan sitä mutkikkaampaa, ole paljoa kuullut. Klubikeikat ovat sitten asia erikseen ja siksi pidän niistä henk.koht. enemmän. Kuitenkin asioiden sujuvuus tekee tästä työstä niin paljon helpompaa, että voin asioidemme todeta olevan hyvällä mallilla. Keikkojen määrää varmaankin tulevaisuudessa hieman vähennämme, ettei kyllästyminen rupea vaivaamaan. Niin mukavaa kuin keikkailu onkin, täytyy muistaa että olemme niitä jo aika paljon tehneet ja kaikkia meitä kiinnostaa soittaminen vain niin kauan kuin se tuntuu mukavalta/mielekkäältä. Syyskiertuetta varten treenaamme aika paljon biisejä, joita emme ole pitkään aikaan soittaneet, joten odotan mielenkiinnolla niitä keikkoja. Omasta puolestani toivotan mukavaa alkusyksyä ja lähetän nämä jorinat ”Lemin Lerchelle”, eli Jussille, jos hänellä olisi jotain lisättävää……

Terveisin: Valtteri

Paikallisjuna Pyhäsalmi-Iisalmi 11.9.-03

"Lerche" kiittää Tellervonkadun Tsaikovskia, kuuma keikkakesä takana juu. Tältä kesältä jäikin sitten enemmän muistoja kuin edellisiltä, kiitos uuden digikamerani. Taltioidut hetket lähinnä backstagealueella erilaisten etanoliseosten tahdittamina eivät tosin kestä julkista levitystä mutta privaattikokoelmissa ne laitetaan samaan hyllyyn kuin männävuosien draamalliset ja dokumentaariset videoinnit takahuoneissa ja bussissa. Varustelukilpailu tosiaan jatkui soittajaretkuessamme, ainakin itse hankin yhtä sun toista uutta wehjettä. Tämän merkitys on luonnollisesti antaa vaikutelma innostuneisuudesta, uuden soundin hakemisesta. Tai ehkä hämätä, suunnata huomio pois olemattomasta kotiharjoittelusta. Mielenkiintoista...Juossut olen kyllä paljon. Turhaan olen metsästänyt näytönsäästäjäkseni Juha Väätäisen vuoden 1971 EM-kuvia. Lähinnä kiinnostaisi nuo savanniharjoittelusessiot. Tiedättehän, nuo turpeat pulisongit, pellehermannitukka, hieman liian pienet shortsit..Aiai! Attitudea! Vieraslistapaikka tai kaksi sille joka löytää! Asioista tärkeimpään: Lemin Esko haastaa Lappeenrannan Urheilumiehen ihan mille matkalle vaan 800 metristä ylöspäin, kuulitko herra Hynynen?! Ei mulla muuta.

Terveisin: Lemin Esko

<< Muut kiertuepäiväkirjat