APINAT KEPPIJUMPPAAVAT YMPÄRI PERIFERIAA
ELI YUP KIERTUELLA KEVÄÄLLÄ 2005
Valtteri kirjoittaa näin:ti 12.4. - ke 13.4.2005: Jyväskylä, Lutakko:
Treenit alkavat
Itse asiassa treenit alkoivat kaikkien osalta jo paljon aiemmin, sillä settilista oli valmiina jo helmikuun puolenvälin aikaan ja kaikki ryhtyivät palauttelemaan kappaleita mieliin omatoimisesti, mutta ensimmäinen yhteinen kokoontuminen tapahtui siis 12.4. Kappalelista teetti kaikilla melkoisesti hommia, sillä mukana on useita biisejä, joita emme ole soittaneet livenä joko pitkään aikaan, tai koskaan aiemmin.
Tekninen henkilökuntamme:
- Jyrki Vikström (FOH-miksaus. Jygge-ääniguru, tuo positiivisen ajattelun ja ilmaisun toteemi)
- Mikko Rahkonen (Valot. Loistava värisilmä, tosin istuu sen päällä)
- Simo Varjotie (Monitorointi. Tarinat ja tärinät)Tekniikan väki aloitti PA-laitteiden kasaamisen ja samalla me omien soittokamojemme. Iltapäivällä pääsimme jo kokeilemaan, miten soitto sujuu. Ei sujunut. Tiistaista ei jäänyt varmasti kenellekään meistä erityisen vakuuttunut olo, mutta jo keskiviikkona alkoi yhteissoittomme vaikuttaa kohtuullisen lupaavalta. Vaikka kyseessä oli levyn julkaisupäivä, emme ehtineet kiinnittää asiaan juurikaan huomiota, sillä seuraavana päivänä odottava treenikeikka piti ajatukset tiukasti vain soittamiseen liittyvissä asioissa. Illalla kuitenkin muutamat meistä kävivät nauttimassa pari (kymmentä) lasillista ”juhlan” kunniaksi.
to 14.4.2005: Jyväskylä, Lutakko - Redneck
Aamupäivän Jussi ja minä käytimme laitteiden huoltamiseen. Jussin efektilaatikko kaipaa huoltoa ja omat romuni myös. No tuliko kuntoon? Ei. Iltapäivällä siirrymme ravintola Punaniskaan ja pääsemme nauttimaan roudauksen iloista, sillä koska kyseessä on treenikeikka ja tekniikalle ei makseta palkkaa, osallistuvat kaikki myös raatamiseen. Simo ihmettelee romun määrää ja ei aivan aiheetta. Onhan sitä naurettavan paljon. Simo on ottanut monitorimiksauksemme salat kiitettävän nopeasti haltuun ja toteamme soundcheckissä kaiken olevan ok.
Keikka alkaa klo 22.00 ja paikalla on mukavasti väkeä. Koska levy on ilmestynyt edellisenä päivänä, eivät uudet kappaleet ole vielä kenellekään tuttuja, mutta ihmiset kuuntelevat tarkasti ja taputtavat kohteliaasti. Hyvä meininki. Soitto kulkee yllättävän hyvin ja myös saliääni ja valot saavat kiitosta. Punaniska on nykyään erittäin hyvä keikkapaikka, sillä alkuvuoden remontin jälkeen lava on riittävän iso ja puinen tila on akustiikaltaan miellyttävä.
pe 15.4.2005: Porvoo, SeurahuoneAamupäivällä oli jälleen edessä yhteisroudaus, josta minä tosin luistelin, koska piti käydä mm. Alkossa. Viime kesän Ilosaarirockin jälkeen myöhästyin sovitusta lähtöajasta, josta seurauksena tuttu rangaistus: yksi jaloviinapullo. Olin myös velkaantunut Mikolle basson huolloista kahden jallupullon verran, joten kolme pullollista niitä piti sitten shoppailla. Matka kohti Porvoota alkoi puolen päivän aikaan ja mukavastihan se sujui uudella ja hienolla äänentoistopalvelu R. Ruosilan ”lippulaivalla”. Kaksi telkkaria ja satiinilakanat!! Bussi on savuton ja Jussi on siis viimein saavuttanut tärkeän erävoiton taistelussaan savuttoman maailman puolesta. Taistelu jatkuu kuitenkin toisellakin rintamalla. Attentaatti- suunnitelmani Hyssälää ja muita terveysnatseja vastaan on työn alla. Tiesittehän, että mm. Adolf Hitler oli intohimoinen tupakoinnin vastustaja.
Perillä Porvoossa olimme viiden aikaan ja edessä tutut rutiinit: Kirjoittautuminen hotelliin, kävelyä kaupungilla, lojumista huoneessa, ruokailua jne. Kuka mitäkin. Viimein soundcheck ja saunaan.
Keikka meni hyvin, vaikkakin pientä jännitystä ja rentouden puutetta yhtyeen soitossa oli vielä havaittavissa. Mutta kaikkiaan ihan ok. Yleisöä oli paikalla riittävästi ja vaikka kesken keikan meidät yllätti parin minuutin sähkökatkos, säilyi meininki hyvänä alusta loppuun. Meillähän ei ole ennen keikkaa mitään yhteisiä seremonioita tai rutiineja, mutta keikan jälkeiset hetkemme ovat aina lähes identtisiä ja tässä esimerkki siitä, miten keskustelu yleensä jotakuinkin menee:
- No niin herrat, ihan hyvä keikka (kaikki kättelevät toisiaan)
- (Karhupullo sanoo: Tsih!)
- Joo meni ihan oolrait, mutta pari pientä harmillista tössiä
- Nooh, niitä sattuu. Oli minullakin muutama ihan käsittämätön blackout.
- Mites tempot?
- Varo niitä tempoja! Parissa biisissä karkasi tosi pahasti käsistä.
- (Karhupullo sanoo: Tsih!)
- Jussi! Pistit kyllä aika pahaa pilaa siinä yhdessä soolossa!
- Soitto on sävelistä tehty. Kyllääää!
- (Karhupullo sanoo: Tsih! Tsih!)
- No mitäs Jykä? Miltäs kuullosti?
- Noh, sellastahan se oli….( Tarkoittaa: Lähes siedettävää, paitsi mikään muu ei ole oikeastaan siedettävää, kuin U2)
la 16.4.2005: Kaarina, Old TexasLähtö on klo 12.00 ja lähdemme matkaan kohti Kaarinaa. Ajamme kehä kolmosta ja Jussi jää Ikean parkkipaikalla pois kyydistä, saapuakseen illalla omalla autollaan. Suurin osa porukkaa on koko matkan unten mailla ja olemme perillä hyvissä ajoin. Jyggeen iski mahatauti ja siksi osallistumme koko porukalla kamojen purkamiseen autosta. Keikkapaikka on nimeltään Old Texas. Mukava paikka hieman sivussa Kaarinan keskustasta. Jarkko ja minä annamme haastattelun paikalliseen julkaisuun ja soundcheckin jälkeen lähdemme porukalla syömään. Vaikka emme jää Kaarinaan yöksi, otamme kaksi hotellihuonetta ajan tappamista ja suihkussa käymistä varten.
Keikka alkaa 00.10 ja soitto kulkee mielestäni rennommin kuin edellisenä iltana. Jarkko ja Jussi lähtevät heti keikan jälkeen ajelemaan kohti Riihimäkeä. Janne, Pete ja minä notkumme takahuoneessa lähtöön saakka, joka tapahtuu klo 04.00. Janne päättää jäädä hotelliin yöksi lähteäkseen aamulla bussilla kohti Helsinkiä. Tekniikka, Pete ja minä lähdemme ajelemaan kohti Jyväskylää, missä olemme perillä klo 08.00. Petri jatkaa vielä omalla autollaan kohti Kuopiota ja näin on ensimmäinen työviikko takana.
On se tämä rokkenrolkeikkaelämä tapahtumarikasta ja mielenkiintoista. Eikö totta?
to 21.4.2005: Jyväskylä, Lutakko
Valtteri:
Alkuviikko huilia takana ja taas sorvin ääreen. Työviikosta tulee suunniteltua lyhyempi, koska keskiviikon keikka peruttiin. Kun aloitimme treenit viikolla 14 tiistaina, oli Lutakon väellä lipunmyynnistä sen verran tietoa, että toiselle illalle oli lippuja mennyt jo ihan mukavasti, mutta toiselle hyvin vähän. Yhdessä teimme sitten päätöksen siitä, että parempi perua toinen ilta suosiolla kuin yrittää väkisin kahta iltaa. Alun perin meitä jo hieman mietitytti kahden illan onnistumismahdollisuudet keskellä viikkoa, mutta päätimme kuitenkin kokeilla. Olemme aiemmin olleet Lutakossa onnistuneesti kaksi iltaa peräkkäin, mutta viikonloppuna. Emme siis vielä tee hätäisiä johtopäätöksiä keikkasuosiomme hiipumisesta.
Kotikaupungissa esiintyminen on aina monellakin tapaa erilainen, kuin muut keikat ja niinpä myös tällä kertaa. Soundcheck suoritettiin klo 20 ja itse lähdin takaisin kotioloihin viettämään iltaa. Keikan oli määrä alkaa noin klo 23 ja olinkin paikalla vasta hieman ennen aloitusta. Keikka tuntui onnistuneelta, mutta itse en jäänyt paikan päälle suoritustamme ihmettelemään, vaan lähdin kotiin saman tien. Muut herrat ehkäpä osaavat kertoa illasta enemmän…
Jarkko:
Lutakossa on tavannut olla hyviä, tai ainakin kohtuullisen onnistuneiksi mainittavia keikkoja ( - paitsi jos erehtyy kysymään miksaajaltamme Jyrkiltä, jonka meille antamat arvosanat ovat yleensä 7+ -seudussa jos sitäkään, ja yleislauselma: ”ala-asteellahan tässä vielä ollaan” - ), eikä tämä ilta tehnyt sanottavaa poikkeusta suuntaan tai toiseen. Mieleen painui noin keikan ulkopuolisista asioista se, että oli hauska nähdä Petosalmen Jarkkoa pitkästä aikaa, ja ko. kokemuksen jälkeisistä se, että kun menee ajoissa nukkumaan eikä harrasta raivokasta after rock - pölhöilyä, jaksaa vaivautua aamupalalle ja senkin jälkeen ehtii vielä tapaamaan tovereita kankkusessa örnöttämisen sijasta. Tällainen käyttäytyminen ei ehkä ole katu-uskottavinta mahdollista, mutta on mielekkäämpää.
Jussi:
Illalla juoksin kevyesti ja tasavauhtisesti 9 km, päälle koordinaatioharjoituksia ja 4x60 m vedot. Keikka taltioitiin äänen ja kuvan osalta mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tämä lisäsi hieman sympatikotoniaa ainakin minulla, toisaalta pieni jännityshän voi olla jopa hyödyksi. Sitten muutama pieni annos etanolia ja Redux-yhtyeen keikalle paikalliseen Freetime-kapakkaan. Ehdin laulamaan The Darkness-hittiin pari taustakiekaisua tuttuun falsettityyliini. Aloin olla pähkinöinä. Iloinen laulu jatkui vielä Niskalaukaus-ja LAB-miksauksesta tutun Arskan hotellihuoneessa, muun muassa ”Kyllikki”, ”Hieho”, Free Nelson Mandela” ja ”I am the Viking” muuttivat huoneessa olleet, viereisten huoneiden asukit, respan sedän ja vartiointiliikkeen miekkosen pähkinöiksi. Jopa kahteen otteeseen. Rock`n´Roll is not dead!
pe 22.4.2005: Tampere, KlubiValtteri:
Lähtö Lutakon pihasta kohti Tamperetta klo 14 ja pirteä joukkiomme joi lähtökahvit Tanssisalin baarissa. Matka T:reelle suoritettiin kahden pysähdyksen taktiikalla noin kolmessa tunnissa ja minä ajoin bussia, ihan vain huvin vuoksi. Bussissa istuminen on melko tylsää puuhaa, jos ei viitsi lukea tai tuijottaa töllöä, joten ratin takana aika kuluu hieman paremmin. Perille päästyämme oli edessä jälleen tutut rutiinit. Haastattelua (en muista mihinkä lehteen), s.c, ruokailu ja hotellille saunomaan. Keikan oli määrä alkaa klo 00.00, mutta aloitus viivästyi melkein puolella tunnilla. Meitä oli ”lämmittelemässä” yhtye nimeltään Kuha, vaan heidän esitystään en ehtinyt näkemään, sillä keskityin hotellilla levitoimiseen. Kelpo bändi, näin olen ymmärtänyt. Kuitenkin, päätimme jatkossa pyrkiä siihen, että klubikeikat hoidetaan omin voimin, sillä ylimääräistä säätöä ja aikatauluongelmia on tiedossa aina, kun joukkueita on kaksin kappalein. Keikka meni mukavasti, vai mitä mieltä asiasta on:
Jussi:
Juoksun osalta lepopäivä.
Tampereen Tulliklubi näytti meille hymyilevät kasvonsa. Käsittääkseni loppuunmyyty sali, noin 450 ihmistä, todisti keikkaamme joka omalta osaltani meni hyvissä merkeissä lukuun ottamatta muutamaa teknistä ongelmaa. Takahuoneessa söin juustonaksuja. Suomen reiluin baarinomistaja värväsi minut itsensä ja henkilökuntansa henkilääkäriksi tarjoten hulppeita määriä virvokkeita tiskillä. Löysin itseni kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa seuraavana aamuna Koskipuiston Cumuluksesta ja niin tämäkin etappi tuotti täydet kymmenen pistettä.
Jarkko:
Tampereen yleisö oli innostunutta ja tuntui sekin sietävän hyvin laajaa uuden materiaalin soittotaktiikkaamme. Alkuillasta pääsin kuuntelemaan erään aikaa sitten tamperelaistuneen, perin lahjakkaan lauluntekijän Serge Gainsborouh ( vai mikähän mahtaa olla oikea kirjoitusasunsa? ) - luentoa, jota ryyditettiin runsailla dvd -näytteillä. Tämä parituntinen toi mielenkiintoista vaihtelua keikkamatkan ja -illanvieton arkirutiineihin. Minäkään en kyennyt kynnelle Kuha-seurantaan, omaan keikkaan valmistautuminen kun vaatii omat rituaalinsa ja ennen kaikkea rauhaa, mutta sain herroilta levynsä, ja sehän vasta outoa kolinaa onkin. Soittajina olemme heitä valovuosia jäljessä, ja aloogisuus juhlii kappaleissaan, joten jos olette kiinnostuneita perin haastavan musiikin tutkintaan ja pitkämielisyys riittää, ostakaa ”Telekineettinen testilaboratorio”.
la 23.4.2005: Vantaa, KultakaivosValtteri:
Aamupäivä Tampereella: Laukon torilla muikkuja ja keskustorilla Arja Havakkaa. Mukavaa, nääs. Lähtö Klubilta klo 14.30 ja dvd-soittimeen Spinal Tap. Perillä klo 17 ja osa porukkaa jäi bussiin nukkumaan sillä aikaa kun tekniikka kelkkoi kamoja sisään. Ruokailu oli keskivertoa mielenkiintoisempi tapahtuma, sillä ruokalistalla oli pizzaa, jotka kukin joutui valmistamaan itse. Valmiita pohjia löytyi pakastimesta ja täytteet kylmiöstä. ”Helppoa kokattavaa”. Hotellille oli keikkapaikasta matkaa lähes 10 km ja sinne siirryimme s.c:in jälkeen pariksi tunniksi elpymään. Janne, Jarkko ja Jussi liikkuivat omilla kyydeillään pk-seutulaisina. Keikan aloitus 00.30. Synkin aloitusaika tähän mennessä. Monitorimiksaajamme Simo oli tällä viikolla mahatautivuorossa ja se iski kaikessa rajuudessaan tietenkin kesken keikan. Ei kiva. Illan show:ta pääsi bändikin tarkastelemaan sammakkoperspektiivistä, sillä lavaa ei ollut. Mitenkä homma toimi?
Jarkko:
Pitkästä aikaa pääsi/joutui kokemaan yleisön läheisyyden niin fyysisesti kuin ”Kultakaivoksessa”. Eturivin päänheiluttajista innokkain onnistui muutamaankin otteeseen iskemään otsansa kitarani lapaan, mutta ei se häntä tuntunut rauhoittavan. Paikka oli muutoinkin niin lähiökeskityksen perikuva kuin olla voi: tasakattoinen kaupalla ja kampaamolla varustettu kapakka, jossa aivan lähiaikoina keikalla myös Frederik. Mutta itsensä keikka ei ollut hullumpi, vaikkakin eturivin kouhottajat saivat aikaan ylimääräisjännitystä. Millaistahan meininkiä siellä on, kun musiikkina pauhaa ”Tsinghis Khan” ja ”Titanic”? Puhumattakaan ”Linda, Linda”:sta?
su 24.4.2005: Vantaa - JyväskyläValtteri:
Lähtö hotellilta noin klo 10 ja edessä roudaus. Petri ja minä päätimme osallistua puuhaan, sillä olihan yhteisen edun mukaista päästä lähtemään mahd. varhain kotia kohti. Jos yhtye osallistuisi roudaamiseen joka keikalla mennen-tullen, niin luulenpa, että kaman määrä mietittäisiin uudestaan.
Kotimatkalle päästiin klo 13 ja dvd-soittimeen Stray Cats - Rumble in Brixton. Kotona klo 16.30 ja onnellisesti toinen työviikko takana.
ke 27.4.2005: Järvenpää, RT Party HouseJarkko:
Edellisiltana oli Helsingin suurkaupungissa yhtyeen, tuottajan, äänittäjän ja levy-yhtiön edustajien illanvietto, jonka viimeksi mainitut kustansivat. Niinpä allekirjoittaneen tehdessä kotiinlähtöä jo ennen puoltayötä innostui punaviiniä hieman maistellut Mannonen syyttämään nynnyilystä, mutta kun ei niin ei.
Mutta Järvenpäähänkin oli mukavampi matkailla, kun tunsi ensisijaisesti elävänsä, ei tekevänsä kuolemaa. Mistä Jannella olikin sitten enemmän tuntumaa; rumputaiteilija kuvaili oloaan termillä ”vuosisadan kanuuna”.
Nimenomaisessa Juhlatalossa olimme soittaneet kerran aiemminkin, joskus vuosia sitten, ja olisiko silloinkin ollut samanmoista - yleisöä paikalla vähänlaisesti, ja vaikka paikallaolijat kuuntelivat sujuvasti ja lauloivat osin mukanakin, ei tunnelma liikkunut juuri mihinkään. Siis rutiinisuoritus. Sellaistakin sattuu. Kiitos silti paikalla olleille.
to 28.4.2005: Joensuu, Be PopJarkko:
Joensuu on mukava paikka, ainakin pistäytyjälle, ja jo ammoisella ´80 -luvulla Ilosaarirock-hengessä alkanut perinne sai taas jatkumoa. Paikkana akustisesti haastava Bepop, jonka edellinen nimi ”Kellari” kuvasi ravintolaa rehellisemmin.
Kuitenkin illan soundcheck meni suuremmitta mutinoitta, ja aikaa jäi kosolti muuhunkin, eli ensisijaisesti television tuijottamiseen. Jos kaikki siis olikin tarkistuskierrolla mitä parhaimmin, ei niin todellakaan ollut itse keikalla. On vaikeaa edes muistelemalla muistaa, milloin yhtä monta teknistä ongelmaa olisi sattunut tielle. Alkuteeman aikana sekä allekirjoittanut että Jussi ymmärtävät kuusikielisten olevan poissa pelistä, ja myöhemmin Hyyryselle paljastuu kyseen olleen efektihelvettinsä johtokytkentöjen epäselvyyksistä, ja itselleni taas että uudehkon kitarani plugijakki ( ammattilaiset kyllä tietävät, mistä on kysymys ) sekä pätki että aikaansai outoja sähköhäiriöisiä lisä-ääniä kitaran sointiin. Keskittyminen olisi vielä voinut onnistua jotenkuten, mutta muutaman laulun jälkeen kävi ilmeiseksi että soitinta on vaihdettava, eivätkä vahvistinasetukset tietenkään olleet lainkaan Suomi-kitaralleni sopivat. Toisaalta ei viitsinyt ajatellakaan kesken keikan virittelevänsä uudet soinnit ko. laitteeseen, joten oli mentävä niillä mitä sattui olemaan. Eli aivan helvetillistä diskanttimyrskyä, joka riipii korvia. Tämä ei tietenkään riittänyt, vaan myös monitorointi petti - viimeiset neljä laulua tulivat pätkittäin; kymmenen sekuntia informaatiota, pari silkkaa hiljaisuutta. Bra-vo.
Outoa kyllä, silti keikka taisi olla varsin hyvä; ainakin yleisöä oli mukana verrattain paljon ja he suhtautuivat yhtyeeseen suopeudella. Ei siis niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ja Heikki Turunenkin oli paikalla, joskaan ei siitä syystä että intoilisi musiikkimme perään.
Jussi:
Illalla juoksen aikani kuluksi tasa- ja löysävauhtisen 11 km lenkin jonka lisäksi 4x60 m kovaa.
Heikki Turunen huojuu valomerkin jälkeen torilla nakkikioskin jonossa, juuri ennen minua ja kosketintaiteilija Tiaista. Turusen seurueeseen kuuluva nainen esittää syvääluotaavia analyysejä tyyliin ”oletteko koskaan kirjoittaneet kun sataa, tiedättekö sen tunteen” johon minä: ”Lokki, lokki minne lennät? Nokassa kalan pää. Minne lapset, vaimolokki jää? Siivet kuin lentäjän luuta, nokka keltaisena ja edessä, viihtyy kallioilla, vedessä. Varo Kotkaa lokki, siellä ne ampuu ritsoillaan ja lokkiverkoillaan. Jos tuntuu kaatopaikan kaipuu palaa Lokki kotio”. Heikki ei kommentoi. Tilaa lihapiirakan.
pe 29.4.2005: Ylivieska, Ravintola VieskaJussi:
Keikkabussi halkoo lakeuksia niin että makuuosaston silkkilakanat lepattavat. Peltoa, peltoa, punainen mökki jossa ei ole tv-antennia katolla, peltoa. Monitorimiksaaja Saastamoinen muistelee menneisyyttään täällä entiselle merenpohjalle muodostuneella jumalanhylkäämällä asutusalueella. Piippolassa itsekin herkimmän lapsuuden kasvuajan viettäneenä lasken itseni tähän pohjoispohjalaisten joukkoon. Nälkämaan laulu soi korvissani ja näen silmissäni itseni vaahtosammuttimen kokoisena pellavapäänä painamassa nappia Piippolan skeetradalla isälle äidin taltioidessa kierrosta kaitafilmille. Leo Lastumäki voittaa Piippolan Pamauksesta höyrykihartimen. ”Ookko nää Oulusta, juokko nää maitua”-tyyppinen lausahdus S-ketjuun kuuluvassa ruokaravintolassa keski-iän ohittaneen tarjoilijan suusta herättää minut päiväunistani, saa aikaan haikean tunteen ja ymmärrän. Taidan kuulua tänne.
Jarkko:
Ylivieska on hupaisa pieni kylä; kaikki palvelut ovat muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan ja paikallisen divari/levykauppa/sekatavaramyymälän käytettyjen levyjen myyntihyllystä voi päätellä paikallisen musiikkimaun noin karkeasti ottaen. Se on kyllästetty heavylla, diskohittikokoelmilla ja Yöllä. Siksi ei olekaan erikoisen tähtitieteellinen hämmästys havaita poikkitaidekeikallemme rantautuvan noin sadan ihmisen määrän. Itse keikka kuitenkin luontuu onnistuneesti: teknisesti ottaen ja tunnelmaltaankin yhtye voi kokea onnistuneensa varsin hyvin. Tämä voidaan todeta myös lavamiksaaja Jari Saastamoisen äänityksistä kyseisen illan keikalta. Hyvä.
Myös Zen Café - edustus on vahva; sekä päätaitelija Putro että rumpuihme ja vanhempi valtiomies Parkkonen ovat katsomassa tilaisuutta ja onpa mukana muitakin raahelaisia kulttuurivaikuttajaystäviään. Tässä seurassa mietimme keikan jälkeen hetken tyhjänpäiväisyyksiä, kunnes heidän on aika lähteä matkaamaan takaisin Raaheen, ja meidän mennä nukkumaan.
la 30.4.2005: Lapua, QmaaJarkko:
Kevät tekee tuloaan, ja siksi bussimatka on hieman mieluisampi kuin pisimmillä reissuilla talvisäässä. Koska emme ilmeisesti saa musiikista kylliksemme, kukin vaihtaa vuorollaan levyjä. Jannen valinta on Nunon ”Schizophonic”, allekirjoittaneen Joy Divisionin ”Permanent” -kokoelma ja miksaaja-Jyrkin taas U2:n ”How to dismantle an… ”. Niiden myötä lähestymme Lapuaa, hitaasti mutta kuitenkin.
Jussi:
Aamulenkki 2 km. Iltapäivällä vuorossa viikon kova harjoitus kylätietä Seinäjoelle päin, verryttelyt 2+2 km joiden välissä ensin 10 km anaerobisella kynnyksellä, sitten 2 km hieman vauhdikkaammin ja lopulta 1 km ajokoiraa.
QMaahan ostaa lipun noin 500 ihmistä mutta nyt törmäämme tanssilavoilta tuttuun ilmiöön: vain pieni osa seuraa keikkaa. Tosifanit jaksavat kuitenkin mölytä eturivissä joten aivan katastrofista ei voida puhua. Soittaminen on sitäpaitsi soittajan parasta aikaa. Illan aikana ei nähdä yhtään tappelua mikä on harvinaista tässä painijoiden, pesäpalloilijoiden ja puukkojunkkareiden luvatussa pitäjässä. Järjestäjä on tyytyväinen ja toivottaa meidät tervetulleeksi uudelleen. Sunnuntaipäivän valjettua kukin meistä sitten poistuu omia teitään omille mailleen. Junan lähtöä odotellessani kipaisen vielä tasavauhtisen 20 km kylätietä Seinäjoelle päin.
ke 4.5.2005: Espoo, Tapiola GardenValtteri:
Lähdimme Jyväskylästä kohti Espoota puoli kaksi ja matka meni jälleen tuttuun tapaan. WRC -rallipelin merkeissä. Jygge on aika paha vastus. Pelaa paljon paremmin kuin viime rundilla (vrt. 2003 päiväkirja). …tana! Perillä oltiin klo 17 ja edessä jälleen tutut perusrutiinit: Ruokailua, soundcheck, jossa taas todettiin ettei kaikkien yhtyetovereiden laitteet toimi aivan toivotulla tavalla ja sitten useampi tunti odottelua. Kukin tahoillaan.
Kuten on tullut jo aiemminkin todettua, meillä ei ole mitään yhteisiä rutiineja ennen keikkaa ja se on ollut meille varsin luonteva tapa toimia. Aina välillä törmää jopa oman ikäisten kollegoiden väittämiin siitä, miten ”oikeat” bändit toimivat ja miten esim. me emme näitä kriteerejä kaikilta osin aina täytä. Surkuhupaisammasta päästä voisi mainita vaikkapa tällaisen esimerkin: Kokoonnutaan aina ennen keikkaa yhdessä juomaan viinaa takahuoneeseen, jotta oltaisiin ikään kuin ”yhtä suurta rockperhettä”. Säälittävää ja pateettista superhevonpaskaa. Ajatuksena siis tosiaankin vain se, että ”OIKEA rockbändi toimii niin”. Voi vittu!! Esim. minä en ”lasiin sylje”, mutta olisi melkoisen kammottava ajatus, jos viinaa pitäisi juoda ihan vain sen takia, että joku on ilmoittanut näin kuuluvan tehdä ”yhteishengen” nimissä. Ei ole mikään ihme, jos menee popparilta horisontti vinoon, kun tällaisia ”runkkausrinkejä” ylläpidetään kaiken lisäksi vapaa-aikoinakin. Sanomattakin lienee myös selvä, ettei ”taviksien” pöydässä ole hauskaa istua, koska he saattavat pitkästyttää puhumalla vastavuoroisesti omista työasioistaan (mikäli saavat suunvuoron). Musasta ja kaikesta siihen liittyvästä on mielenkiintoista höpöttää, mutta ketä jumalauta kiinnostaa jonkun ”tavallista” (siis tylsää ja epäylevää) työtä tekevän asiat? No haloo!!! Ei ketään. Monilla on myös liikuttavan tarkka tietämys siitä, miltä bändin tulee lavalla näyttää. Tietynlaiset koreografiat aina oikeaan kohtaan esim: Jos kappale on hidas ja raskas, pitää soittajan ilmeen olla joko a) synkkä, tai b) muuten vain mystinen. Mikäli sitten kappaleessa on rivakka tempo, tulee soittajan liikehtiä energisesti ja mitä ei sovi unohtaa, on juuri sopiva haara-asento. Tavoitteena hieman uhmakas vaikutelma. Varsin käytetty koreografia on myös ”Mä koen tämän asian todella syvästi”-taidevääntyily. Vetoaa parhaiten runotyttöihin ja osaan kriitikoista. Pitkästyttävimmillään rock-väki osaa olla todella fundamentalistista porukkaa. Norsunluutorni vaikenee….
Apukantajat ovat sopimuksessa mainittu velvoite järjestäjälle. Eli siis: Jos auton purkupaikalta on tietty matka lavalle tai välissä on portaikkoja jne. tulee järjestäjän hoitaa paikalle kantoapua. Nykyään sopimusta noudatetaan ihan kiitettävästi, mutta silloin tällöin poikkeuksiakin on ja Tapiola Gardenissa homma meinasi hiukan mennä hankalaksi. Tilanteesta selvittiin kuitenkin vain muutamalla Jyggen päästä katkenneella verisuonella ja aikataulun pettämisellä. Itse keikka oli ihan ok. Väkeä olisi mahtunut paikalle enemmänkin, mutta meininki oli hyvä ja se lienee on kuitenkin tärkeintä paikalle saapuneiden kannalta.
to 5.5.2005: Kouvola, Club RivieraValtteri:
Matkalle lähdimme iltapäivällä, koska siirtymää oli miellyttävän vähän. Perillä tutut kuviot: Hotelliin, ruokaa, soundcheck ja saunaan. Keikan järjesti Kouvolan Elmu ja heille täytyy antaa erityiset kiitokset mallikkaista käytännön järjestelyistä. Kaikki toimi. Hyvä, kiva. Väkeä oli paikalla ihan mukavasti ja keikka oli erittäin onnistunut, vaikkakin jälleen pääsimme keikan alussa hieman nauttimaan pienistä teknisistä murheista, joista vaikkapa Jussi voisi kertoa tarkemmin…
Jussi:
Keskiviikkona saamani uusi ENGL-nuppi surisi kummasti leadkanavan ollessa päällä mutta ilmeisesti kyse ei ollut vakavammasta viasta koska Kouvolassa soundi oli checkissä timanttia. Intronauhan kellojen kajahdellessa vehkeistä sitten kuitenkaan ei kuulunutkaan mitään. Taustayhtyeen pojat suoriutuivat mallikkaasti improvisoidun väliaikajatsin esittämisestä siksi kunnes vika oli korjattu. Tällä kertaa ilmeisesti efektilenkissä jokin piuha oli irti koska tämän poiskytkettyäni homma toimi taas normaaliin tapaan. Se tekniikasta. Kouvolan keikka oli siis menestys. Nykynuorison muotimusiikkia, suomalaista kiitometalliskeneä edustava Antti ”Anakonda” stagedivasi Pahan Vaatturin tahtiin. Lokkien Lokki. Loppuillasta yllytin kahta alastonta muusikkoa koikkelehtimaan rautatieaseman ja hotelli Cumuluksen väliä, taltioin viuhahduksen kamerakännykälläni. Nämä irvokkaat hahmot yrittivät saada asemalle pysähtyneen yöjunan matkustajien huomion erilaisia temppuja tehden. Aamulla totesin että materiaali ei sovellu julkiseen levitykseen joten valitettavasti emme näe täällä näitä saastaisia pätkiä.
pe 6.5.2005: Lappeenranta, DorisValtteri:
Lähdimme Jarkon kanssa päivällä kohti Helsinkiä ja kävimme Lista-ohjelman haastattelussa. Sieltä sitten samoja jälkiä takaisin. Kouvolan kautta Lappeenrantaan. Soundcheck, ruokailu ja huoneeseen huilimaan. Keikka klo 00.00 ja soitto kulki hyvin.
Jussi:
Flunssa alkoi tehdä tuloaan meikaläiseen joten lauantai-aamuksi suunnittelemani puolimaraton näytti jäävän haaveeksi. Keskityin parantelemaan oloani tulehduskipulääkkein ja vanhempieni laittamien sapuskoiden kera.
la 7.5.2005: Kuopio, Henry´s pubValtteri:
Lähtö hotellilta klo 13 ja pitkälle siirtymälle kohti Savon Sydäntä. Matka meni Jannen AC/DC-dvd:tä ihmetellessä. Perillä klo 18. Syönti, soundcheck ja odottelua, jota ei tällä kertaa jäänyt paljoakaan, sillä Henry´s Pub on näitä harmillisen harvoja paikkoja, joissa soitto alkaa jo klo 22. Esimerkillistä!!!! Yleisö on oppinut tulemaan paikalle ajoissa ja bändin lopetettua on yllin kyllin aikaa vielä ottaa sisään uudet asiakkaatkin. Helppoa matematiikkaa. Ihmetellä sopii, miksi tämä käytäntö ei yleisty. Kaikkihan tietävät, että jos ravintolassa bändin aloitusaika on myöhään, ei yleisö saavu kuitenkaan paikalle kuin vasta viime tipassa. Myyntiä ei myöhäinen aloitusaika kasvata. Ainoastaan aamulla töihin menevät jättävät saapumatta paikalle. Soitto sujui ihan ok ja tupa oli täynnä. ”Team Jkl” matkusti yöllä Kotiin, jossa noin klo 4.00.
Jussi:
Keikan jälkeen oli alun perin ajatuksena lähteä porukalla ihailemaan Ryhmä Vilkkumaan esitystä Petoselle mutta oman puolitoistatuntisen ohjelmiston läpikäytyään ei oikein ole vastaanottavaisessa tilassa musiikin suhteen. Niinpä matka tuonne Kuopion korskeamaineiseen lähiöön jäi tekemättä. Osa orkesteristamme tutustuikin sen sijaan viereisen ”Intron” tarjontaan soitot hoideltuaan. Varsin mainio paikka, maistuvaa ruokaa ja eläviä ihmisiä.
Tämän viikon neljästä keikasta jäi hyvä maku suuhun, taas on kilometri jos toinenkin matkaa taitettu, väsyneitä juttuja höpötetty ja päiväunista makuuosastolla nautittu. Kovaahan se popparin arki on, fanilaumat vaanivat lakkaamatta huoltoasemilla niin ettei kuselle pääse, niinpä on käytettävä bussipysäkkejä. Hei hei!
to 19.5.2005: Pori, KinoValtteri:
Matkaan lähdimme Jkl:stä klo 12.00 ja mukana tekniikka + Pete & mää. Mikolla oli kertyneenä hieman univelkaa, joten minä hoidin ajamisen. Team pk-seutu saapui omilla kyydeillään ( ja kaikki viimeinkin iloisesti terveinä). Perille saavuimme klo 17.00 ja ohjelmassa hotelliin kirjautuminen, ruokailu, pari haastattelua, soundcheck (klo 20) ja saunaan (alkaako jo kuulostaa tutulta?). Keikka alkoi puolen yön aikaan ja porukkaa oli paikalla ”maltillisesti”, mutta meininki ihan ok ja soittokin kulki säällisesti, vaikka melkein kaksi viikkoa tulikin välillä lomailtua.
Pori on mukava kaupunki.
pe 20.5.2005: Helsinki, TavastiaValtteri:
Lähtö kohti Helsinkiä klo 13.30. Aikaa kulutimme pelaamalla ristiseiskaa ja tekemällä alustavia suunnitelmia vuodeksi 2006. Julkaisuja ei ole odotettavissa, mutta hieman keikkoja kuitenkin. Perille saavuimme klo 17 ja ohjelmassa… no niin, hohhoijaa. Keikka alkoi klo 23.30 ja meni ihan ok, mutta jostain kumman syystä pientä rentouden puutetta oli aistittavissa soitossa ja tämä ”jokin kumman syy” on mitä ilmeisimmin se, että paikka oli loppuunmyyty (siis n. 800 hlöä) ja katsomossa paljon tuttuja, sekä muuten vaan ”rokkipoliiseja”. Ja miksipä sitten tällaiset asiat vaikuttavat näinkin kokeneen bändin soittoon? No, näitä asioita ei vain voi aina järjellä selittää. Tunnelma oli kuitenkin varsin hyvä. Erityisen mukavaa oli myös huomata, että levy-yhtiöstä oli paikalla kaikki, joita touhuilumme vaikuttaa kiinnostavan.
Helsinki on mukava kaupunki (no niin joo, just).
la 21.5.2005: Nokia, Iisoppi
Valtteri:
Lähtö klo 12.00 ja matkaohjelmana Dire Straitsin ”On the night” -dvd. Kova bändi, jota tässä iässä voi jo tunnustaa diggailevansa. Perillä klo 15 ja osa ryhmää lähti viettämään iltapäivää Eden-kylpylään. Mukava oli läträtä. Sitten taas tutut kuviot: Soundcheck jne… Keikka alkoi klo 00.30 ja porukkaa paikalla vähänpuoleisesti. Soitto toimi paremmin, kuin edellisenä iltana ja meininki erittäin jees.
Nokia on mukava kaupunki.
su 22.5.2005: Kotiin...Valtteri:
Perusrutiineista poiketen osallistuimme kaikki roudaamiseen ja tämä tapahtui (kaiken lisäksi) aamulla alkaen klo 09.30. Reippaus/ryhdikkyys! Matkaan klo 11.00 ja kuskina minä. Pudotimme Jannen ja Jussin Tampereen juna-asemalle ja sitten kohti Jyväskylää, jossa perillä klo 14.00.
Jyväskylä on... kaupunki.
pe 27.5.2005: Kerava, PanamajackValtteri:
Lähtöaika Jyväslylästä klo 13. Alkaa olla E4-tie etelään jo aika tuttu tässä vaiheessa kevättä. Matkalla mukana tekniikka + Pete ja minä. Pete väsäilee nuotinnoksia tulevaa kirjaa varten ja minä otan kaiken irti basismista, eli makaan vain bussin sohvalla toinen silmä auki ja odottelen seuraavaa kahvitaukoa. Tekniikan nörtit puhuvat tietokoneista. En ymmärrä. Perillä klo 17 ja koska emme ole jäämässä Keravalle yöksi, joudun käyttämään luovuuttani keksiäkseni ajanvietettä. Käyn hakemassa pizzan ja katson bussissa ”Battle Royale” -nimisen leffan. Suosittelen!! Pirteää japanilaista väkivaltaa. Muut herrat saapuvat paikalle omilla kyydeillään ja klo 20 on joukkio kasassa. Soundcheck. Sitten vuorossa kolme ja puoli tuntia odottelua. Takahuoneesta löytyy tietokone ja siinä on jokin typerä esto, ettei pääse kaikille haluamilleen sivuille. No höh! Siis: Pasianssia. Keikka klo 00.00 ja hyvinhän se meni. Oli itse asiassa oikein hauskaa. Keikan jälkeen pari tuntia odottelua takahuoneessa ja sitten autoon ja kohti Jyväskylää. Perillä klo 6.30.
Jussi:
Paikallisjunalla parinkymmenen minuutin matkan taitettuamme löydämme Keravan aseman läheisyydestä juoksijasuuruuden patsaan. Tämä katatoniseen asentoon jähmettynyt Volmari tuo vahvasti mieleen Petri Tiaisen Jorma Uotis-imitaatiot. Vöyh! Pienen etsiskelyn jälkeen löydämme illan esiintymisareenan Keravan liikekeskittymästä. Ennen keikkaa noudamme vastapäisestä marketista ruokatarpeita ja siirrymme ystäväni Masan luokse grillaamaan. Kerava herättää vahvoja kerrostaloassosiaatioita ainakin minulla joten Masan kodin puutaloympäristö vaikuttaa pirteältä. Naapurikin haistaa grillin käryn ja liittyy seuraamme.
Jarkko:
Pääkaupunkiseutu ja sen lähialueet ovat olleet liikuttavan laajalla otannalla kiertueohjelmassamme, ja tällä kertaa oli uutena kokemuksena Kerava.
Kerava, jos joku ei satu tietämään, on perinteinen radanvarsikaupunki, sillä erotuksella että sen keskusta-alue on jaettu vielä puupäisemmin kuin monien muiden samanlaisten radanvarsikaupunkien. Soundcheckin jälkeen ohjelmanumerona oli kebab-ravintolassa ( jossa siis nautimme soittajaruokiamme - ja todellakin nautimme, pöperö ei ollut hassumpaa vaikkei paikka luottamusta varsinaisesti herättänytkään - ja takaisin asiaan: ) alkuiltainen tappelu. Joku kosommalti maistelemaan ehtinyt herrashenkilö alkoi mesoamaan niin kuin hänenkaltaistensa kai ajoittaisesti täytyy, ja nyrkki alkoi puhua.
Ulkona vieruspöydässä muonastaneet nuorison edustajat innostuivat kutsumaan muitakin tovereitaan paikalle: "hei, tulkaa kattomaan, nyt se äijä saa pataan, joka vittuili äsken meille!" Sen minkä taakseen jättää, eestään löytää, edelleenkin. Kuten myös sen, että monisyiseksi karkaillut musiikki-informaatiomme ei oletettavasti tavoittanut uusia ihmisiä - melko monet ymmärsivät pitää etäisyyttä orkesteriimme, kun lopulta pääsimme soittamaan.
Onneksemme myös asiaan syvemmin perehtyneitä oli tullut paikalle, ja siitä kaikesta saatiin aikaiseksi oikea keikka. Jonka jälkeen joku jäi nauttimaan maltaisia virvokkeita ja odottamaan bussin aamuöistä matkaa Jyväskylään, joku toinen taas ajeli kotiin nukkumaan, vaikkei sekään ihmisten aikoihin toki onnistunut.
la 28.5.2005: Nivala, PuustelliJarkko:
Aamua myöden junalla Jyväskylään ja kello yksi bussi käynnistyi kohti Nivalaa. Joskus ammoin olemme vierailleetkin Nivalassa, nimittäin legendaarisessa Tuiskulassa. Siitä jäi mieleen takahuoneen liesi, jossa joku oli polttaa persuksensa. Juuri muuta muistamisen arvoista ei kenenkään mieleen ole palannut, eikä kyse edes ole siitä että olisimme olleet juovukkeessa tai muutoin sekaisin.
Bussimatkalla kirjoitin taas yhtä oikolukuversioita System of a downin uuden albumin arvostelustani: on viheliäistä yrittää mahduttaa niinkin monisyisen levyn arviointinsa 2500 merkkiin. Mikä on Soundin perusmitta, ja sinällään melko mittava, etenkin jos sitä vertaa vaikkapa uutislehti 100:n yhden - kahden virkkeen arvioihin. Eivätkä ne virkkeet ole minun malliani, eli liian polveilevia ja pitkänpulskeita. Mutta Mezmerize. Se on hieno levy, kelpo meteliä pitkästä aikaa.
Nivalan keskustaan tutustuimme hra Janne Mannosen kanssa, eikä siinä totisesti ollut paljoa nähtävää, vaikkemme toki sitä odottaneetkaan. Oudon viiltävä tuuli sitä paitsi haittasi vähäistäkin agraarikulttuurinautintoamme, sama viima oli toki tullut lievemmissä määrin tutuksi jo bussimatkamme tauoilla.
Loputtoman ajantappamisen jälkeen ( jona ei enää tällä iällä ainakaan viitsi viinaa kiskoa - ennemminkin piirustelua ja Suomen kuvalehden selailua, kuten tällä kertaa ) pääsimme soittamaan ( - Puustellinkin soittoaika oli kumman tutuksi muodostuva 00.30, eli sunnuntaityöksi meni - ) ja katso; väkeähän oli tullut paikalle aivan oikeasti. Me odotimme totaalista verilöylyä hengessä kaksi henkilöä ja koira. Keikka menikin tällä ilonpidolla keskimääräistä paremmin ja se, joka oli paikalla, saattoi aistia tämän. Tai ehkä ei; mistäpä me sitä voimme lopulta tietää.
Niin, ja loppukaneetiksi sille, joka valitti kiertueraportoinnin kuivaa ilmaisua: korostamme, että ne 22 ja puoli tuntia ovat todellakin juuri edelle kirjoitetun kaltaisia, eli rockyhtyeen kiertämisestä ei lopulta kovin suuria skuuppeja revitä. Eikä viitsi tieten tahtoen ryhtyä elämäänsä pilaamaan jotta olisi teille jotain törkyistä kerrottavaa. Piditte siitä tahi ette.
Mutta tällaista siis tällä erää: palaamisiin, hyvät ihmiset.
Valtteri:
Muu joukkio lähti Jyväskylästä klo 13, mutta koska säätiedotus on luvannut vain myrskytuulta ja hyytävää kylmyyttä, päättää basisti lähteä moottoripyörällä. Matkaan lähden klo 19.30 ja valitsen tylsän, mutta sujuvan reitin eli E4-tietä ylös ja Pihtiputaan jälkeen Elämäjärven kohdalta länteen ja kohti Nivalaa. Muutama ylimääräinen tauko tulee pidettyä, sillä ei se meteorologi paskaa puhunut. Kylmää oli kyyti. Perillä klo 22.30 ja suoraan saunaan. Keikka alkoi klo 00.30. En ollut siis soundcheckissä mukana, mutta kuuntelun suhteen kaikki oli ok. Keikan kulusta ei ole jälleen mitään erityistä mainittavaa. Kaikki meni ihan hyvin ja vaikka tämä kerta toisensa jälkeen todettuna saattaakin kuulostaa tylsältä, osoittaa se mielestäni vain sen, että meille on kehittynyt aika hyvä rutiini hoitaa työmme. Sekä bändille että tekniikalle.
Soundcheck tehdään kahdesta syystä. Ensinnäkin miksaaja haluaa kuulla miten kulloinenkin lava ”soi” ja myös bändin monitorikuunteluun lavan koko ja seinä- ja kattomateriaalit vaikuttavat hyvinkin paljon. Siis: jos keikkapaikka on vaikkapa erityisen matala (esim. monet yökerhot), saattaa ongelmia aiheuttaa esim. virveli, joka heijastuu katon kautta ja vaikeuttaa työskentelyä sekä mikserin takana että lavalla. Jannella on rumpujen ympärillä pleksit sen takia, että symbaalien ja virvelin ääni ei kohdistuisi suoraan eturivin laulumikkeihin. Tuosta rumasta akvaariosta on paljon apua monessa paikassa. Kaikilla muilla paitsi minulla on korvamonitorit eli samankaltaiset luurit kuin vaikkapa korvalappustereoissa. Niiden etu on se, että kuuntelu on aina melko lailla vakio huolimatta lavan sointiominaisuuksista tai siitä missä kohden lavaa seisoo. Itse pidän perinteisestä kulmamonitorista enemmän juuri sen takia, että vaihtamalla paikkaa voi vaikuttaa kuuntelubalanssiin. Kumpi systeemi parempi, on lähinnä makuasia / tottumiskysymys.
Jussi:
Puustellin ruoka on maittavaa ja sitä on kylliksi. Kunnon possua. Joku kertoo että Pohjanmaan ruuat ovat usein suolaisia koska perinteisesti ruuanlaittoon on käytetty merivettä. Vanhat ihmiset lisäävät jopa kahviin suolaa tämän vuoksi. Olisiko urbaani legenda? Lemillä olen omin silmin nähnyt että eräs pappa laittoi voita kahviin mutta se on eri juttu.
Hotellihuoneessa vatsalihasliikkeitä tehdessäni seuraan televisiosta Finlanders-yhtyeen juhlakonserttia. Tämä on tanssiorkesterien aatelia! Taittuu menevämpikin musa. Yleisö on selkeästi mielissään. Hyvä, hyvä, hei, hei! Olen haaveillut että joskus saisin soittaa vielä humppaa. Tosin selkeästi kaikin puolin surkeammassa bändissä ja pienemmillä areenoilla. Takatukka onkin jo hyvää vauhtia kasvamassa. Valtterin kanssa meillä oli jo bändille nimi mutta unohdimme sen. Esiintymisasuun kuuluu liivi ja kukkakuvioinen paita, sävyiltään sellaiset ummehtuneiden hotellien verhoja ja päiväpeitteitä vastaavat.
su 29.5.2005: Kotiinpaluu, jotenkin..Valtteri:
Bussi lähti jo aamulla kohti etelää, koska monitorimiksaaja Saastamoisella oli edessä iltapäivällä painonnostokisat (sarjassa vähän alle satavuotiaat) ja Jussilla Redux -keikka. Minä lähdin ajelemaan klo 13 ja muutoin samaa reittiä, mutta käännyin Viitasaaren yläpuolella pienemmille teille ja huristelin E4:n itäpuolta Jyväskylään.
pe 3.6.2005: Kajaani, BallsPetri:
Kevätkiertueen toiseksi viimeinen ja tällä kertaa pohjoisin keikka soitettiin Kajaanissa. Oulun, Rovaniemen ja muiden pohjoisemman Suomen paikka- kuntien jääminen väliin oli harmillinen asia, mutta tulkoon jälleen mainituksi että vahinko korjataan sitten syksyllä. Pohjoisen keikkailu on innostava asia, baarin pöydässä tuli pohdittua sellaistakin asiaa, jotta lieneekö Inarissa tai Ivalossa keikkatoimintaa, tai peräti Utsjoella. Monitorimiksaaja Saastamoinen muisteli pohjoisimpien keikkakokemuksiensa sijoittuvan Kittilään ja Sodan- kylään. YUP:n tähän mennessä pohjoisin esiintyminen on ollut Ylläksellä.
Mutta tällä kertaa matka siis vei Kainuuseen. Matka alkoi allekirjoittaneen, Jussin ja Jarkon osalta jo kukonlaulun aikaan Helsingistä, jossa aikataulu alkoi pettää maalaistollo Tiaisen aliarvioitua pahemman kerran aamuruuhkan. Pää- simme Jussin kanssa Lahden moottoritielle kolme varttia suunnitellusta myö- hässä, mutta suhteellisen vähäpäisen kaahailun tuloksena tulimme Jyväskylään melkeinpä ajallaan.
Bussimatkasta Kajaaniin jäi päällimmäisenä mieleen kahvistelu Takko-baarissa. Ko. taukopaikka sijaitsee Sonkajärvellä, Iisalmesta parikymmentä kilometriä Ka- jaaniin päin. Kannattaa piipahtaa jos sattuu liikkumaan sillä suunnalla, baarissa vallitsee varsin mainio entisten aikojen tunnelma. Irwinin rivit ”… vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy…” jäivät Takosta koko viikonlopuksi päähän soimaan.
Kajaanin alkuilta vierähti varsin työteliäissä merkeissä, treenasimme soundcheckin yhteydessä lisää materiaalia kesän keikkasettiä varten. Biisilista siis uudistuu jonkin verran. Ruokailun kautta hotelliin loikoilemaan, ja siinähän ilta oli jo kääntynyt yöksi. Pitää erikseen mainita ja kiitellä Kajaanin keikkajärjestäjää, joka kyllä sai soittoniekat tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Asiat sujuivat, joten mikäpä oli mennessä lavalle. Ylei- söäkin oli saapunut paikalle runsaan puoleisesti.
Keikka meni aivan mainiosti, lopussa Saastamoinen intoutui Jussin Vaatturi-soolosta niin että oli kavuta lavalle tuulettamaan Hyrzin kitarasankaruutta. Taiteilija itse vähätteli suoritustaan: ”Blinken blonken, falsche noten”, hän totesi vaatimattomasti.
la 4.6.2005: Kaustinen, Viihderavintola KonstaJarkko:
Aamupäiväaikaa tuli vietetyksi Kajaanin piskuista keskustaa kierrellen. On omituista havaita, kuinka kahdessakymmenessä vuodessa ei monikaan asia ole muuttunut; ei Kajaanissa ainakaan. Eipä sillä, suuret muutokset eivät aina tiedä hyvää - ehkä useimmat kainuulaiset ovat vain kiitollisia siitä ettei mikään juuri ole muuttanut muotoaan. Nuorison kaupunkiralli, edellisiltä sukupolvilta perityt käyttäytymismallit, näennäinen tapahtumaköyhyys… Kun kaikkea tuota katselee parikymmentä vuotta myöhemmin, voi siinä nähdä hienojakin piirteitä. Ja liika ylimielisyys ei ainakaan väkeä vaivaa; eräs tapaamani nuorimies kertoi sanonnasta ”Mitäpä se hyödyttää yrittää mitään, kun ei se kuitenkaan onnistu”. Ei mitään varsinaista sarasvuolaisuutta, siis. Bussimatka meni ohi niin kuin ne tapaavat mennä, eli hitaan ajantappamisen merkeissä. Jussi oli hankkinut Lenny Kravitzin live -dvd:n, jota seurasivat ne joita asiansa kiinnosti.
Saavuimme Pohjanmaalle aikataulutetusti, mutta tavaroiden paikalleen saattamisen jälkeinen soundcheck ei luontunut kuten piti. Korvamonitorointi sekoili, yhdelle tuli aivan liikaa sitä mitä ei ollut edes tilattuna, toiselle ei informaatiota lainkaan. Niin kuin elämässä toki usein muutoinkin käy. Pitkällisen setvinnän jälkeen, joka söi oikeastaan kaiken ylimääräisaikamme, saatiin ongelma kuitenkin ratkaistuksi ja oli aika alkaa taas odottamaan.
Lauantai oli valkolakkiväen juhlapäivä, ja useita kyseisiä maamme toivoja oli paikalla, kuten muutakin väkeä. Oikeastaan Konsta osoittautui onnistuneeksi paikaksi järjestää soittoiltama, vaikka lava onkin postimerkin kokoinen ja paikan akustiikka hieman täältä tuonnepäin.
Soiton jälkeen ehti vielä tapaamaan ystäviä ja tovereita, joita on Kaustisen kokoisessa paikassa verrattain monia. Eli jälleennäkemisen iloa ja puhetta tärkeistä tai vähemmän tärkeistä aihelmista ja niiden myötä levolle.
Näiden rivien myötä kiitämme paikalla olleita, niin Kaustisilla kuin muissakin maankiertokohteissamme keväällä 2005. Kuten meillä on ollut tapana sanoa: ”hauskaa, että olette täällä”.
ke 9.6.2005: RhodosValtteri:
Lähdimme kohti Kajaania perjantaina 3.6. jo hyvissä ajoin eli klo 11.00, sillä meidän oli tarkoitus pitää hieman pidennetty soundcheck kesän settiä treenataksemme. Perillä olimmekin ajoissa ja perus-rituaalien (hotelliin etc.) jälkeen olimme soundcheck-valmiudessa klo 19.00. Kulmamonitorini ei kuitenkaan suostunut toimimaan halutulla tavalla. Se oli jouduttu vaihtamaan jostain syystä ja tämän uuden johdot piti jotenkin kytkeä uudestaan, mikä selvisi lukuisten puhelinsoittojen jälkeen. Siis: se siitä extra-ajasta. Kesän settiin tulevat "uudet" biisit ehdimme kuitenkin soittamaan kertaalleen läpi ja eiköhän ne sitten 17.6. Vantaalla jo jotenkin mene. Toivoa sopii!
Lähdimme kohti Kaustista 4.6. klo 14.00. Tämän viikonvaihteen dvd-valikoimana: U2 ja Lenny Kravitz. Perillä klo 17.00 ja ohjelmassa ensimmaisenä ruokailua paikallisessa Thai-ravintolassa. Hyvin maistui. Soundcheck oli (jälleen) sekoilua. Keikkaa odotellessa luovutimme monitorimiksaajallemme Jari Saastamoiselle pullollisen hyvää viskiä, sillä hänen osaltaan keikat olivat tällä erää ohi. Simo Varjotie palaa jälleen joukkoomme ja Jari siirtyy vakiohommiinsa, eli kaimansa Sillanpään sali-miksaajaksi. Minulle henkilökohtaisesti "Kääkän" lähtö on harmillista, sillä meillä on ollut kautta vuosien tapana mm. väitellä ajankuluksi kaikesta mahdollisesta. Kumpikin inttää täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella, asiasta kuin asiasta, ja loppujen lopuksi saattaa jopa unohtua, mistä alunperin oli edes kyse. Nämä meidän sessiot saattavat tosin joskus olla muille hieman rasittavaa kuunneltavaa. Jari on erittäin hieno tyyppi ja osaa aina suhtautua vastoinkäymisiin zeniläisellä tyyneydellä ja samalla pitää koko porukan henkeä yllä. "Kääkän" kanssa teemme kuitenkin varmasti yhteistyötä myös jatkossa ja myös Simo on ehdottomasti mies paikallaan.
Show:n osalta illan kulun teki hieman erikoiseksi se, että olimme sopineet keikan aloitus-ajaksi tasan klo 23.00, koska minun piti ehtiä Vantaalle klo 06.45 lähtevään lentokoneeseen ja paikalla piti olla tunti ennen lähtöaikaa. Vähämielinen pikkuveljeni Kalle ajoi autoni Kaustiselle ja keikan jälkeen klo 00.20 lähdimme Jussin kanssa ajelemaan. Matka sujui ongelmitta ja kentällä olin klo 05.30. Istun nyt siis täällä hotellin aulassa ja maistelen gin-tonicia. Hyvää se on! Lämmintä 25-30 c, eli sopivasti. Paljonkos siellä on? Hah!!
Keikat jatkuvat siis 17.6. Vantaalta ja seuraava kahden viikon loma onkin vasta elo-syyskuun vaihteessa, joten jätän nämä "työasiat" sikseen, tilaan seuraavan gt:n ja jatkan huilimista.
Näkemiin/kuulemiin.
<< Muut kiertuepäiväkirjat
<< Etusivulle
